Olen asunut Turussa lähes 3 vuotta. Tammikuisen Suomeen paluuni jälkeen olen ollut Turussa hyvin yksinäinen ja masentunut. Lähes ainoat sosiaaliset tapahtumani ovat koulussa ja töissä. Täkäläiset ovat hyvinkin vaikeaa kansaa lähestyttäväksi.
Kesällä päätin, että kun koulupenkin kulutus loppuu, muutan takaisin kotiin. Samalla saan olla lähellä perhettäni ja säästää rahaa Espanjaan muuttoa varten.
Ja reilun viikon päästä lähden takaisin kotikonnuille. Olen pitkään kaivannut kotiin perheen ja ystävien luo. Ja vihdoin se on käymässä toteen. <3
Toisaalta, mitä lähemmäs lähtö tulee, sitä enemmän haikailen Turun perää. Vaikka tämä paikka ei antanut mulle sitä, mikä olisi pitänyt minut täällä, olen saanut tältä "reissulta" paljon. Niin positiivista kuin negatiivistakin, mutta elämä opettaa. Ei kaikki kura, mikä kaatuu niskaan, ole tarkoitettu lyömää maahan. Kolikolla on myös toinen puoli. :)
Ja näihin maisemiin minä palaan. Ah, maaseutu ja lapsuudenkoti. <3
![]() |
| Auringonlasku. |
![]() |
| Aamuaurinko kultaa puunlatvat. |
Olen nyt elänyt enemmän tai vähemmän suurta murrosvaihetta elämässäni ja joskus mun touhuumiset ja meno on vaikuttanut vähän päättömältä (ehkä? :D). Siksipä olen kuitenkin sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että mulla on rakastava perhe ja mies tukenani. <3
![]() |
| Mä uskon, että juurikin tällä pääsee elämässä aika pitkälle. :) <3 |
Aurinkoista (ja vilposta ;)) keskiviikkoa!! Nauttikaamme tuosta taivaalla möllöttävästä pallosta vielä kun voimme ennen talven kaamosta. :)





En malta odottaa, että tuut sieltä "kotiin" <3 Ja aivan ihanaa, kun kirjoitat jälleen! :)
VastaaPoistaMäki odotan vaikka myös vähän kauhulla… on jotenkin myös kauhiaa jättää jtn taakseen, u know. :) Mut koht kotona <3
Poista