16 asiaa, jotka muuttuivat Espanjaan muuton myötä

Yksi ilta istuin parvekkeella, katselin merelle ja mietin tätä elämääni täällä Espanjassa. Pohdin asioita, jotka ovat muuttuneet tässä vajaan 2kk aikana - ne pienetkin asiat. Päätinpä sitten siinä istuskellessa ihan listata asioita, jotka juolahtivat mieleeni. Varmasti moni muukin asia on muuttunut tai tulee vielä muuttumaan, mutta tässä nyt ainakin 16 ensimmäistä. :)) 
(asiat ovat siinä järjestyksessä, kun ovat mieleen juolahtaneet)

1. avoliitto: ekaa kertaa elämässäni asun (oikeasti) miehen kanssa yhdessä (siis jonkun muun kuin isäni ;D).

2. siesta: keskellä päivää lakisääteinen breikki. Lounasta nassuun ja päikkäreille. Ei huono! ;) ja sitten hommat jatkuu! 

3. ruokailurytmi: täällä ei lounasta nautita puolen päivän aikaa. Meijän huushollissa se yleensä sijoittuu 2-3 väliin. Joskus myöhemminkin. Illallinen syödää 9-11 maissa illalla.

4. päivärytmi: työni alkaa klo 9. Herään sillein, että joudan duuniin. Hyvästi klo 5:30 herätykset! :D ilta venyy myös puolen yön kieppeille (tosin tätä tapahtui Suomessakin).

5. kenkien käyttö sisätiloissa: täällä lompsitaan menemään kengät jalassa sisälläkin. Mä tosin en ihan 100% toteuta tätä, koska tottumiskysymys. Oon aina tykänny olla paljain jaloin kotona. Tästä syystä jalat kaipaa myös pesua illalla.

6. "no problem"-asenne: tämä pätee vähän kaikessa. Jos joku ei mene ihan just kun pitäisi, niin no problem! Sitten sovelletaan! Ei tehdä elämästä vaikeeta. :) 

7. lämpötila/sää: Tarviiko tähän enempää sanoa? :D 20 astetta enemmän kun Suomen kesässä. Ja tasan 3 sadekuuroa, jotka kestäny pisimmillää 15min, mutta yleensä noin 2min.

Lenkkikelit ovat täällä kohillaan. ;)

8. veden juonti: oon opetellut ja joutunut juomaan enemmän. Koska kuuma!

9. oman miehen antama huomio: suukkoja satelee, "olet kaunis" kehuja tulee, vaikka oisin just herännyt, tullut lenkiltä tai töistä ja näytän myös siltä. Hän myös diggaa, kun mussa on jotain mistä ottaa kiinni ja pitää kroppaani kauniina myös hieman pehmeempänä. Se on ihana tunne. <3

10. yleisesti miesten antama huomio: kyllä täällä kadulla ohikulkevat miehet saattavat huudella perään. Ja se on kohteliaisuus, ei irstailua. Ja se on mulle aika ok. ;) tätä ei ole Suomessa ja se on sääli. 

11. ruokavalio: täällä syödään rennommalla meiningillä ja perinneruokia kokkaillaan lähes joka päivä eikä syödä sen dieetin mukaan mikä nyt sattuu olemaan muodissa. Ja kyllä, se syöminen näkyy kropassa, mutta näkyköön (viittaan kohtaan "oman miehen antama huomio" ;))

Kanaa lounaaksi kaupungilla.

12. "kotikieli:" kotona ei enää puhuta rakasta ja kaunista äidinkieltäni vaan englantia ja espanjaa. Lucakin on oppinut tottelemaan hiukan kumpaakin kieltä. :) Noh, mainittakoon, että kyllä suomen kieltä kuulee muutamia sanoja toisenkin osapuolen suusta. Moni uusi sana/fraasi on tullut, kun on kuunnellu mun puhuvan/ komentavan Lucaa ja matkii perässä. "Luca, tuule täne" :')

13. ruokailu: itsekseni saatan syödä sisällä ruokapöydän ääressä, mutta yhdessä emme ole kertaakaan syöneet sisällä vaan ulkona parvekkeella. Upeat on maisemat; vasemmalle kun katsoo niin näkee vuoret, oikealla taasen meri.

Täydenkuun illalliset<3

14. naisellisuus: täällä olen alkanut pukeutua naisellisemmin (töissä toki "normi" vaatteet), käyttämään korkokenkiä ja laittamaan huulipunaa. Toisaalta, en meikkaa täällä niin voimakkaasti kuin Suomessa, kun menen vaikkapa kaupungille tai syömään ulos. Lopetin sen, kun sain kuulla "guapa" (=kaunis) tarpeeksi monta kertaa ja aloin uskomaan, ettei mun tarvitse laittaa maaliapurkkia naamalleni, jotta oisin nätti. Huom. En pidä itseäni yhtää minään superkauniina edelleenkään, vaikka noin äsken sanoinkin, vaan lähinnä muutos on tapahtunut omassa ajatusmaailmassa ja itsetunnossa. Totta on myös se, että täällä sanotaan toisesta kivoja, nättejä asioita, kun siihen on aihetta. Ja ainahan on aihetta, sillä kaikki me ansaitsemme kauniita sanoja. <3

Kaivoin esiin koruni matkalaukun pohjalta.

15. elinkustannukset: mm. vuokra ja kauppalasku eivät enää vie budjetista niin isoa siivua. Mutta toisaalta, jotkut asiat ovat täällä kalliimpaa kuin Suomessa, esim. sähkö ja puhelinliittymä. 

16. kahvi: hyvästi mokkamasteri ja Pauligin kaffet! Meillä ei ole kotona kahvinkeitintä. Tokihan saisin sellaisen, jos tahtoisin. Mutta meillä on tällä hetkellä perinteinen espanjalainen "kahvipannu" (kuva alla). Cafe con lecheen kiehautetaan tuiman vahvat kahvit, heitetään sokeria riittävästi joukkoon ja maito lämmitetään. Suomalaisen kahvin kanssa en käytä sokeria, mutta cafe con leche on oikeasti niin vahvaa sorttia, että ei voi olla heittämättä sekaan sokeria. Ostin Steviaa myös, joten sitäkin sinne saatan heittää. :)

Tällä mä suhautan sumpit itselleni aamuisin. :)

Myös työolosuhteeni ovat muuttuneet aika radikaalisti siitä, mitä ne olivat Suomessa. Mutta niistä en puhu, ettei tule sanomisen aihetta. :)

Elämä muuttuu ja antaa sen muuttua. Se on hyvä juttu. Antaa mahdollisuuden kasvamiselle, uusille kokemuksille ja löytää itsensä sieltä, mihin oikeastaan on aina ollut matkalla. :) 

Hyvää viikonloppua ihmiset! :) 

Hunajameloni-banaani-smoothie

Yksi päivä mieleni teki niin paljon smoothieta. Oli kuuma päivä, niiku normaalisti, joten halusin tehdä raikkaan smoothien. Piti mennä jääkaapille ja kattoa, mitä sieltä voisi blenderiin heittää. 

500g "maitorahka" purkki 

1/4 hunajamelonia

2 banaania 

1dl nektariinia 

Nämä kaikki löytyi, blenderiin, sekaisin, done! Ja tuli superhyvää!! Raikas, sopivan makea ja tuhti smoothie oli aivan bueno, kun mieli ei tehnyt syödä juurikaan. :) 

Hyvää viikonloppua! 

Puspus. <3 

Anteeksianto

Anteeksipyytämistä ja -antamista opetetaan lapsille jo pienestä pitäen. Kotona mulle opetettiin, että aina jollai tavalla toista loukattuaan on pyydettävä anteeksi. Niin kauan tilanne oli seis ennen ku sana "anteeksi" oli tullut ulos suusta. Myös samalla toiselle osapuolelle opetettiin kuinka antaa anteeksi. Tai oikeastaan "noh, mitäs toiselle sanotaan" ja oli pakko sanoa "saat", halusit tai et. Tämmöinen muistikuva mulla. :D

Mulle anteeksiannosta on tullut yksi tärkeä, ellei tärkein, selviytymisen työkalu; avain "parempaan", menolippu eteenpäin elämässä. Vuosia kestänyt viha ja kaunan kantaminen aiheuttivat mulle pahaa oloa ja poljin elämässä henkisesti paikallaan. En päässyt eteenpäin, yritin mihin suuntaan vaan. Henkinen liikenneympyrä, josta et vaan pääse ulos vaan pyörit siellä. Kun lopulta sain annettua anteeksi, tunsin todella syvää helpotusta, ehkä jopa hieman riemua siitä, että olin päässyt siitä olosta eroon. Katkeruus ja viha ovat niin voimakkaita tunteita, jotka syövät ja tuhoavat ihmistä sisältäpäin. Kuin syöpä. Ja vihdoin mä olin saanut sen ulos musta. Silloin vihdoin alkoi kauan odotettu henkinen kasvuni.

Anteeksiannon tärkeyttä ei ehkä monikaan ihminen tajua tai ymmärrä, mutta kun sen oivaltaa ja sen vaikutuksen elämässään kokee, avautuu koko juttu. On tärkeää osata antaa anteeksi. Se ei ole aina helppoa eikä kuulu tapahtua sormia napsauttamalla. Siihen täytyy myös olla valmis itse. Se ei saa tapahtua toisen ihmisen painostuksesta tai ajatuksesta "kun annan anteeksi, tilanne helpottaa". Anteeksiantaminen vaatii oman prosessinsa.

Kuva

Itselleen pitää osata olla myös armollinen ja antaa anteeksi. Tulee mokattua, jättää tekemättä jotain, satutettua, ...  Ei pidä jäädä ikuisiksi ajoiksi märehtimään tehtyjä virheitä vaan ottaa opiksi ja antaa itselleen anteeksi. Varmasti ihmiset ei aina tajua edes, että joskus omatekemästä vääryydestä johtuva pahamieli johtuukin vain tästä anteeksiannosta. Uppoudutaan siihen huonon omantunnon aiheuttamaan itsesääliin, tunnetaan ahistusta tai jotain huonoa olo, ja sitten ehkä jopa masennutaan omasta huonommuuden tunteesta. Kai se on myös normaalia? Se kertoo, että ihminen kokee tekemänsä vääryden? Ehkä se on se pointti, kun mietitään mitä tuli tehtyä, otetaan opiksi ja nostetaan leuka ylös.

Anteeksiantaminen ei kuitenkaan tarkoita yhtä kuin että väärät teot olisivat ok tai ne unohdetaan. Niitä ei missään nimessä kuulu ainakaan unohtaa. Ne ovat yksiä niitä asioita elämässä, jotka meitä kasvattavat ja opettavat. On heitetty lapsena siskoa isolla kivellä päähän, todettu että ei se kannata, kun toinen saa ison haavan lisäksi trauman. Anteeksiantoon tulisi lopettaa asian märehtiminen ja jatkaa eteenpäin ne uudet opetukset mukana.

Kuva

Anteeksianto on myös muistutus inhimillisyyden ja ihmisen erehtyväisyyden hyväksymisestä. Vaikka ne virheet, mokat ja vääryydet eivät olekaan ok, on osattava hyväksyä, että kaikki me erehdymme. Muistakaamme, että niin me itse ku muut myös, olemme samanlaisia erehtyväistä kansaa. Antakaamme tilaa virheille.

Meijän Mamma sano mulle joskus eläessään "ei ole typerää tehdä virheitä, vaan olla oppimatta niistä". Word.


Ps. Eilen ostimme Ikeasta vessaan hyllykön. Kerroin F:lle että kyllä se sinne mahtuu. Erehdyin. Tänää saha laulaa.