Té verde

Té verde, green tea eli vihreä tee on noussut viime kuukausina mun ehdottomaksi suosikiksi. Olen hieman jopa huomannut omassa käytöksessäni muutosta siinä mielessä, että teen nykyään itselleni mieluummin vihreää teetä kuin keitän kahvia. Aamukahvi on tosin ainakin toistaiseksi vielä saatava. :)

Mä en normaalia vihreetä teetä ole juonut kuin kerran ja se oli pahaa! Nykyään olen ostanut sen hunajan tai sitruunan kera. Niin että ne on siis siinä teepussissa eikä siis erikseen lisättynä. :) Aivan mahtavaa!! Ja siis mä en ole koskaan ollut teen juoja ja tositosi harvoin teetä aikaisemmin juonut. Melkein kahvi ja kuuma kaakao on ne kuumat juotavat aina olleet.

Olen kyllä pitkään tiennyt, että vihreä tee on terveellistä. Kuinka olisin voinut olla tietämättäkään, koska joka puolella oli "juo vihreetä teetä - et kuole ikinä"-juttuja. Taino jotain tollasii. :D Mutta pakkasvapaapäivää viettäessäni kotona lueskelin hiukan aiheesta enemmän ja jopa yllätyin.

Tässä joitakin pointteja, eli
vihreä tee:

• -uute nopeuttaa rasvanpolttoa eli jeesaa laihduttamisessa
• on sydänystävällisempää kuin kahvi
• suojaa kroppaa UV-säteiltä
• suojaa sydäntä ja verisuonia mm. sydänkohtaukselta ja sepelvaltimotaudilta
• alentaa kohonneita verensokeri-, verenpaine- ja kolesteroliarvoja
• ehkäisee mm. syöpää, rasvamaksaa ja Parkinsonin tautia
• reissaajan frendi: ehkäisee ruokamyrkytyksiä ja ripulia
• rauhoittaa

Tässä oli joitakin pointteja. Jos haluaa lukea tarkemmin tuon jutun, mistä nämä poimin, se löytyy täältä.:)

Tänään sain suoritettua loppuun Duodecimin verkkokurssin aiheena Lihavuuden hoito. Siitä tuli hieno todistuskin. :)
Tulevana viikonloppuna on myös lisää kouluttautumista tiedossa, sillä olen 3 päivää Hesassa muutosvalmennus-koulutuksessa. Kerron siitä lisää ensi viikolla. ;) Mutta sen voin jo nyt kertoa, että olen aivan sika innoissani siitä koulutuksesta! :) Ja bonuksena, jos nyt vaa aikataulut menee nappiin, niin nään kummipoikaanikin! (kummipoikaanikin= aika sanahirviö, joka sisältää yhdyssanan, omistuksen ja "myös"-sanan.. tai jotain tollasta. :D Jos tuon näyttäisi Franille ja selittäisi sisällön, voisi olla, että kadotan hänen halun oppia suomen kieltä lopullisesti :D)

Nyt menen tekemään jotain suuhun pantavaa, kun tuo vatsa huutaa sen perää niin kovasti. Ja taidanpa keittää teetä siihen kylkeen. ;)

Fitness??

HUOM! OBS! 
Tämä postaus on vain ja ainoastaan minun omaa pohdintaa aiheesta ja mietin aiheita omalle kohdalleni/omaa elämääni ajatellen/ jne. Jokainen tekee minun puolestani sellaisia päätöksiä ja asioita elämälleen kuin näkee itse parhaaksi - ja ennen kaikkea tekee onnelliseksi. Tämä ei siis ole hyökkäys kenenkään touhuumista, ajatuksia, arvomaailmaa tms. vastaan. Kiitos!


Mä olen tässä jonkin aikaa miettinyt tätä fitness-touhua. Ja varsinkin tuossa joulun aikaa jostain kumman syystä aihe nosti päätään. Monessa blogissa luki, että ei syö jouluruokia, on dieetillä jne. Sitten aloin pohtimaan noita asioita omalle kohdalle.

Emmä pystyisi luopumaan joulun vietosta, jouluruoista ja herkuista. Toki voisihan sitä opetella olla syömättä itteään ähkyyn ja niin, ettei tule huono olo. Se tunne ei ole mukava. Mutta kyllä ne joulutortut, piparit ja suklaat puhumattakaan kinkusta, joululaatikoista ym. ruoasta kuuluvat asiaan.

Sitten mitä ylipäänsä arkielämään tulee, niin kyllä haluan oppia syömään terveellisesti, mutta unohtamatta herkuttelua. Tai sitä, että täytyy miettiä, onko joku gluteeniton, vähähiilarinen tms. Kyllä ajoittain kunnon ja hyvin tehty pizza on vaan niin bueno!

Ajatuksiani myös herätti tämä, kun muutama fitness-harrastelija kertoi mulle joskus, että elämässä ei ollut oikeastaan muuta kuin fitness/sali/ruoka/mitä siihen nyt liittyy. Juhliin omat ruoat, jouluna omat ruoat, aina omat ruoat. Ja hän on herännyt vapaa aamuina syömään, jotta rytmi pysyy. "Siis anteeksi että mitä että?" oli mun reaktio tähän.

Mä olen kokeillut jonnin aikaa pelkkää tätä "puhdas ruoka+treeni+lepo" pyhää kolminaisuutta, mutta ei. Se elämä kävi tylsäksi ja on yksinäistä touhua pidemmän päälle. Eka kuukausi meni tosi jees ja fiilis oli mahtava. Mutta sitten havahduin siihen, että elämä suppeni. Ja monesti muulloinkin tämä "pyhä kolminaisuus" on ottanut vallan ajatuksistani. Esim. töissä lääkkeitä jakaessani olen miettinyt mm. erilaisii ruokia, joissa ei olisi "turhia" kaloreita ja millä sais rikastettuu jne. Välillä havahduin siihen, etten kyennyt keskittymään työhöni.

Tämmöi ihana salaa vaivihkaa otettu kuva. :'D

Lisäksi se ruokavalio rajoitti tosi paljon esim. ulkona syömistä, hauskanpitoa ja ruoka-ajoista oli pidettävä kiinni. Oli kiire kotiin syömään, jotta edellisestä ruokailusta olisi se noin 3h, mutta aivan max 4h. Ja kun ei voinut käydä ottaa jotain esim. kahvilassa, koska ei sieltä saanu sitä, mitä ruokavaliolistalla oli. Lisäksi olen kuullut, että ruokavalio ja sen noudattaminen saattaa tuoda stressiä. Että on oikeet safkat oikeet määrät oikeisiin aikoihin. Ja niin vähän kyllä itsellenikin kävi, kun meni pää vähän sekaisin. Mulla jäi moni asia ohitse ja nauttimatta.

Lisäksi mietin, että onko tämä peiliin kyttääminen oikeasti tervettä. Että tuolla huhkitaan aivan täysillä, syödään just eikä melkein sekä noudatetaan tiukkoja sääntöjä, jotta muokataan omasta kehosta tietynlaista. Heijastaako tämä siitä, etten ole tyytyväinen itseeni? Sekö minut onnelliseksi tekee, että näytän timmiltä ja elän tiukin ehdoin?

Tässä noin kuukausi sitten kamppailin mielessä itseni kanssa, että mikä mun suhtautuminen omiin elämäntapoihin on ja millaisia tahtoisin niiden olevan. Tulin lopputulokseen, että syön ja juon ja treenaan just niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ja hyvältä tuntuu, kun syö ja liikkuu hyvin ja välillä sitten hölläilee, syö sipsejä ja möllöttää sohvalla. Ja tärkeysjärjestyksessä elämässäni tulee terveys, onnellisuus, hyvä olo ja rauha ennen kuin aletaan edes puhumaan lihaksien kasvattamisista ja erottuvuuksista, ruokavalioista, kiristelyistä, jne.

Käytii isän kanssa kaupungilla ihan vaa huviksemme ja pitihän sitä käyppä kauppahallissa kaffella. Korvapuusti oli tuoretta ja niin hyvää! NAM! :)

Tottakai tykkään siitä, että tuloksia tulee. Etenkin kun olen kohdistanut treenaamisen pääasiassa tohon mun peräsimeen ja siellä ihan mukavia muutoksia tullut. ;) Ja toki muutokset tuo itseluottamusta jne. Mutta haluan niiden olevan elämäntapojeni positiivisia sivuvaikutuksia eikä se pääjuttu.

Minun espanjalainen parempi puolisko ei tykkää liian lihaksikkaista naisista ja naisessa kuuluu olla jotain, mistä ottaa kiinni. Se on oikeasti vienyt suuren taakan harteilta, kun oma mies ihailee mun epätäydellisen täydellistä kroppaa ja olen hänen mielestä kaunis. Ja viime aikoina olen miettinyt, kuinka hyvältä se tuntuukaan ja todennut, että se taitaa riittää mulle. :)

Eilen oli aamulla -18 pakkasta ja päätin lähtee tekemään pidemmän lenkin. Reilu 10km tuli tuolla kauniissa kelissä taaperrettua. Ja hei, ei ollu kylmä! Se on pukeutumisjuttu kuulkaas! ;)

Hyvää keskiviikkoa! Puspus! 

DIY Babyshoes

Mä innoistuin joku aika sitten tekemään tällaisia vauvakenkiä. Tai siis kenkiä vauvalle. :D Mä en laita tähän mitään ohjeita näistä syystä että...

Mä olin peruskoulussa puukäsitöissä. Mulla ei koskaan ole pysynyt neula+lanka, puikot, koukku tms. kädessä. Tuo ommel on kuulemma yksi maailman helpoimmista (ellei helpoin), mutta mä katsoin netistä ohjeet sen tekemiseen ja siltikin mun piti viisi kertaa purkaa ja kuudennella kerralla onnistuin. :D Ehkä ymmärrätte, että miksen ala neuvomaan täsä nyt ketään. :D 

Ajatus lähti siitä, että Franin veljen tyttö sain kauniin tyttövauvan ja mun "hyrrä lähti pyöriin", if you know what I mean? ;) Siinä netissä selasin vauvakenkiä ja törmäsin tossuihin, jotka nyt sitten tein. 

Siis oikeasti, tämän ompeleen tekemiseen mun piti katsoa ohjeet ja 5 kertaa purin ennen kuin alkoi sujumaan. :D (ja saa nauraa, mäki nauran :D)

Sitten mä vielä tein pienet yksityiskohdat kumpaakin tossuun; Suomen lippu ja rusetti. Mä yritän tuoda armasta kotimaatani esille tuolla maailmalla ja etenki tuossa Espanjan perheessäni. Jossei lippu korkealle niin sitten vaikka tossuihin. :) 

Nämä luomukset lähtivät Espanjaan pienelle Vanessa-tytölle. <3

Loppujen lopuksi kun ottaa huomioon mun ompelu ym. taustat, voin sanoo rinta rottingilla olevani ylpeä näistä luomuksista. Hyvä minä! Jesh!

Ps. Jos joku haluaa tämmösii niin teen mielelläni. Kun itselläni ei (vielä) ole pieniä varpaita laskettavana, en viittisi tehdä kaapin pohjalle lojumaan. Alla näkyvät finska-tossut työnalla. :)

Emmä lupaa mitään

Mä en nyt kannata yhtää noita uudenvuoden lupauksia, kun niillä on vähän sellainen maine, ettei ne tahdo pitää. :D Niin mietin, että mitäs jos vaihtaisin sen lupauksen tavoitteiksi. Tavoitteita kohti on aina hyvä pyrkiä, mutta kun elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa, niin se epäonnistumisen mahdollisuus on ja sille on tilaa (Ja epäonnituminen ei ole sitä, että tulee LOSER-leima otsaan. Se on inhimillistä! Ja tekevä erehtyy. Ne jotka ei tee, eivät myöskään mokaa).

Mun tavoitteet vuodelle 2015

Terveys. Niin fyysinen kuin psyykkinen. Ensin piti menettää, jotta terveyttäni opin arvostamaan. Kantapään kautta sekin. Hittolainen. Mutta onneksi kaikesta huolimatta (vielä ainakin) happea on keuhkoissa ja sydän lyö, joten hengissä ollaan. Riittävästi aikaa itselleni, rakkaille, harrastuksilleni ja elämiselle yms. Ruoka, liikunta ja muut harrastukset esittävät tärkeää roolia edelleen.

Ajattelen enemmän, mitä minä itse haluan. Olen vuosia elänyt elämää, jossa opiskelut, työ, raha yms. ovat sanelleet elämänkulun. Nyt olen siitä "sivunkääntö"-vaiheessa ja mulla on vihdoin mahdollisuus muuttaa elämääni ja sen suuntaa sekä jopa joitain asioita rakentaa uudelleen. Ja aion sen mahdollisuuden käyttää.

Haluan kokea kaikesta, mistä olen haaveillut. Mulla on herännyt viime aikoina kova seikkailuvietti ja ajattelin tehdä asialle jotain. Suunnitteilla on kaikenlaisia juttuja niin lyhyellä tähtäimellä kuin myös pitkäntähtäimen suunnitelmia. :) Asiat, joista haaveilen ns. "oikeasti", en halua jättää vain haaveiksi. Tällä "oikealla haaveilulla" tarkoitan niitä haaveita, jotka eivät siis ole vain parin päivän unelmoinnin tuloksia. Niitäkin kun riittää. :D

Benalmádena <3

Opettelen sanomaan EI. Se ei oikeastaan ole yhtään huono taito. Ennen en oikeastaan osannut sanoa "ei". Aina kaikkeen ei tarvitse suostua eikä opiskelijaelämä ja -budjetti ole syynä ainaiselle raatamiselle. Oikeasti. Ne vuosittaiset ainoat viikon lomat kesätöiden jälkeen ei riitä. Ei kaikille. Ja toisekseen, sitäkö varten tänne synnytään. Taino, Suomeen joo. Mehän olemme suorittajakansaa. Minäkin olen ollut suorittaja. Enkä tahdo enää olla.

Negatiivisesti elämääni vaikuttavat ihmiset. Kaikkia niitä ihmisiä en voi elämästäni heittää ulos, mutta lähellenikään en halua heitä päästää. Mutta myös ihmisiä, jotka eivät minun kanssaelämistä, tukea, ystävyyttä tms. arvosta, ei minun tarvitse elämässäni pitää.

Olla onnellinen ja rakastaa. Mitä tätä sen enempää availemaan.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tänä vuonna rokataan! ;)
Puspus.