WKND WITH TWIN

Viime viikonlopun vietin siskon luona. Mä olen todella onnellinen, että saan halutessani mennä viettämään siskon kanssa aikaa. Olen nyt Suomessa oloaikana ollut aika paljon Kikan luona, jota ei aikaisemmin tapahtunut niinkään paljoa. Nyt kuukauden aikana olen viettänyt hänen luonaan aikaa saman verran kun aikaisemmin vuoden aikana yhteensä. Ehkä jopa enemmän?

Emme ole tehneet mitään sen erikoisempaa yhdessä, ihan vain olleet, ja se on mulle enemmän kuin OK.  En välttämättä kaipaa mitään erityistä tekemistä tai ohjelmaa vaan yhdessäolo on se tärkein. Puolitoista vuotta Espanjassa oli yksinäistä touhua ja kaipasin siskoani paljon. Hän tuo mulle turvaa. <3

Turussa asuessani oli myös välimatkaa siskon luo ja välillä näimme harvemmin, mutta ei se ollut mitään verrattuna Espanjassa asumiseen. Ja valitimme etäisyyttä jo Turku-aikoina. Enpä usko meidän sortuvan enää siihen jatkossa. :D

Lenkkikaveri <3

Jos tekemiset eivät olleet niin erityiset niin syömiset kyllä. Tuli herkuteltua oikeastaan koko viikonloppu, vaikkakin mukaan mahtui myös terveellistäkin ruokaa. Tuli syötyä pieniä kanelipullia, sirkusaakkosia, irtokarkkeja (olivat tarjouksessa! :D) ja kaksi levyllistä suklaata, mutta myös kasvistikkuja dippien kera, feta-tomaatti-sipuli-munakasta ja jääkaapin raikkaita omenia. Mmm…

Olen kuitenkin päättänyt, että kaikesta en pihistä ja olen jo mielestäni aika näppärästi vältellyt alkoholia (mikä ei tosin ole edes tiukkaa tehnyt) sekä jo yli kolme (3!) viikkoa ollut ilman tupakkaa. ;) Olen  liikkunut päivittäin 2-3 tuntia, joten sekin puoli on tullut korjattu ja saatu pidettyä kondiksessa. Ja kyseessä oli kuitenkin vain viikonlopusta, mitä tuota nannailua kesti. :)

Sunnuntaina näin pitkästä aikaa kummipoikaani. <3 Heti alkuun teimme tilannekatsauksen uusiin leluihin ja sitten aloimme rakentamaan legoilla. V:llä oli pieni ohjevihkonen, josta hän valkkasi meille projektiksi lohikäärmeen. Vaihe vaiheelta V:n johdolla ja mun pienellä avustuksella lohikäärmeemme alkoi rakentua kasaan.

Mä olin hiukan hämilläni kuinka hienosti V osasi itse hahmottaa ohjeita ja rakentaa itsenäisesti. Jotkut tuskailevat Ikean LACK-palikoiden kanssa ja mun 5 vuotias kummipoika täkyttää rakentaa lohikäärmeen. :D

Mulle nuo legot olivat hyvinkin mieleinen puuhastelu pojan kanssa, koska niillä osasin leikkiä. Nykypäivän lelut ovat ihan toisesta maailmasta kuin missä mä olen leikkinyt. 5 vuotiaana meillä oli leikkipyssyt, juostiin pitkin metsiä sotaa leikkimässä ja riideltiin kuka sai olla alikersantti Rokka. :D Kesällä sama homma, mutta myös leikimme hiekkalaatikolla pikkusotilailla.

Alkujaan hiekkalaatikko oli noin 3x3m alueella, mutta se levittäytyi parhaimmillaan varmaan lähemmäs 10 metriin per siivu. :D Maalaislapset tietysti leikki hiekkalaatikolla myös maatalous-leikkejä; meillä oli leikkitraktoreita ja muita kulkupelejä muutamia, laudan ja putken pätkistä rakennettiin kuivurit ym., pienellä leikkiharavalla tehtiin peltotyöt, lapiolla kaivuri kaivoi ja laitumella oli käpylehmiä. Mielikuvitus oli rajana! :)

Upea startti päivälle. 

Suomessa olen voinut henkisesti todella paljon paremmin. En taistele jatkuvan ahdistuksen kanssa ja tunnen oloni täällä turvalliseksi. Niiden kanssa kamppailin pitkään päivittäin Espanjassa. Nämä ovat mulle myös merkkejä siitä, että päätökseni Suomeen paluusta oli oikea ja välttämätön.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. <3

TRAVEL SPAIN: MADRID

Espanjan reissumme viimeisenä kohteena oli Madrid. En ollut vielä koskaan aikaisemmin Madridissa käynyt, joten olikin jo korkea aika. Onhan se sentään sen hetkisen asuinmaani pääkaupunki. :D

Kelit eivät talviaikaan ole kaikki vakaimmat eikä otollisimmat, mutta oikealla asenteella sekään ei ole ongelma. Kaikkea ei aina voi saada. ;)

Joulumarkkinat Plaza Mayorilla.

Km 0; Espanjan teiden alku. 

Plaza de España

Kuninkaan palatsi

Madridin metro-ja junayhteydet olivat alkuun hyvinkin mielenkiintoiset. Ainakin näin maalaistytölle. Noin 5km matkan kulkeminen metro/juna-yhdistelmällä vaati kolme eri säilykepurkkikyytiä ja aikaa meni melkein tunti. Tosin siihen tuntiin sisältyi kaikki ihmettely, neuvojen kysyminen ja odottelu. :)

Sateinen talvisää on myös terassisää. :D

Toinen motiivi Madridille on jalkapallo - mikäs muukaan. :D Mun ja Jessen suosikkijoukkueet kummatkin ovat Madridista; Real Madrid ja Atlético de Madrid. Itse kuulun jälkimmäisen, "Marianne-poikien", kannattajaryhmään.

Reissukaverini halusi päästä katsomaan suosikkijoukkueensa peliä ja minä puolestani halusin kokea miltä tuntuu olla katsomassa maailmanluokan jalkapalloa isolta stadionilta 80tuhannen muun silmäparin kanssa. Menimme siis katsomaan Real Madrid - Gijón -peliä.

Gijónilla on samanlainen, Marianne-kuvioinen peliasu, niinkuin Atleticollakin. Tästä voi päätellä kumpaa joukkuetta tässä pelissä liputin. :D

Pari "Mariannea" ja Ronaldo. 

Siskoni suuri fanituksen kohde; Sergio Ramos. Toinen suosikkipelaajansa, Bale, ei ollut
tässä pelissä vaan sairaalassa.  :/

Ronaldon pilkku...

… ja maali, tietty. 

Kaiken kaikkiaan Madrid oli nasta kaupunki vaikka olikin aika iso. Viehätyin todella paljon kaupungin arkkitehtuurista, ihmisten kohteliaisuudesta, murteesta (puhuvat kunnon espanjaa, tosin kuin andalusialaiset) ja futiskulttuurista. Pakko mentävä joskus takaisin. <3

Muchas gracias Madrid. 

Puspus! <3 

Ps. Tänään tuli yksi virstanpylväs saavutettua, kun elämäni ensimmäinen tipaton tammikuu on suoritettu ilman tuskia sekä saman verran ilman tupakkaa. Sen verran hyvältä tuntuu, että savuttomana todellakin toivon pysyväni sekä tipaton saa jatkua ainakin toistamiseen. Fiilis on kyllä aika nanna! ;) <3 

Rakkaudesta lajiin - eikä syyttä

Luurit korville, hyvä musiikki ja reipas kävely. Mä niin rakastan tuota komboa. 

Viime lokakuisen sairaalareissun jälkeen syömiset ja ruokahalu romahtivat sairastumisen myötä, joskaan ne eivät olleet mitkään erikoiset ikinä Espanjassa asuessani. Ennen muuttoani Suomeen liikunta jäi, sillä aliravitsemus sai nivelet ja lihakset todella ärtyneiksi ja kipeiksi samantein. Tietysti energiaakaan ei ollut.

Olen muutaman viikon ajan käynyt reippailla kävelylenkeillä ja näin alottanut kevyesti paluuta liikunnan pariin. Lenkit ovat kestoltaan yleensä 1-2 tunnin mittaisia ja joinakin päivinä menee parikin lenkkiä. Tykkään myös juosta, mutta mulle se ei ole yhtä nautillinen, stressiä helpottava treeni kuin mitä kävely on.

Kävelylenkit ovat mulle liikunnan lisäksi tärkein stressinpoistaja ja mielen nollaaja. Rakastan kuunnella musiikkia lenkkien aikana ja uppoutua omaan maailmaani, se on mulle sielun hoitoa. Tunneherkkyyden (HSP) jälkeen opin ymmärtämään lenkkien olevan mulle lääke kaiken ympäristön tuottamiin ärsykkeisiin; ihmishälinä, kiire, työ, sosialisointi yms. Tästä syystä mulle lenkit, niin kävely- kuin juoksulenkitkin, ovat yksilölajeja. Olen antanut itselleni luvan myöntää kammoavani ajatusta, että pitäisi lenkkeillä toisen kanssa. Voin lähteä lenkille kaverin kanssa tuloksien parantamisen, kilpailuhenkisyyden tms. takia, mutta mieltäni se ei palvele. Näin se vain on.

Tämä poika ei sitten digaa kameroista. Pää kääntyy samantien pois. :D

Lenkkeilyn palaaminen elämääni on myös näkynyt ruokahaluni palautumisena. Syön säännöllisesti (enemmän kuin 2-3pvän ajan) ensi kerran lähes kahteen vuoteen. Ja ylipäänsä syön. Espanjassa syömiseni menivät perse edellä puuhun eikä henkiset ongelmat todellakaan helpottaneet asiaa.

Päivärytmini on myös palautumassa pikkuhiljaa ennalleen. Iltalenkin jälkeen käyn suihkussa ja syön iltaruoan, jonka jälkeen voi hetken TVn ääressä odotella Nukkumatin tuloa. Ennen puolta yötä olen jo nukkumassa ja aamulla 7-8 aikaan hereillä. Unenlaatu on parantunut huomattavasti ja olen pirteämpi kuin pitkiin aikoihin, vaikka palasinkin pimeään Suomeen. :D

Liikunnan aloittaminen on myös auttanut tupakan lopettamisessa. Kun välillä on ottanut päähän niin että tukassa tuntuu, on ollut helpottavaa päästä nykimään se raivo ulos lenkkipoluille. Lisäksi kun huomaa fysiologiset muutokset, kunto kohoaa ja ei hengästy, on se kannustin olla polttamatta. :)

Voisin siis sanoa henkisen ja fyysisen toipumisen ottaneen suuren edistysaskeleen aloittaessani taas lenkkeilyn. Tästä jatketaan hiljallee omaan tahtiin eteenpäin. Perusasiat kuntoon ensin eli ruokailut ja lepo liikunnan ohella kohdilleen. Se tämä ole rakettitiedettä. :)

Lähimetsän lenkkipolku. Täällä otan luurit pois korvilta ja kuuntelen luonnon ääniä. <3

Liikunnan aloitus on monelle pakkopullaa sekä vastenmielistä ja sitä kautta stressaavaa, jonka takia liikunnan aloittaminen aina joko lykkääntyy tai tyssää hyvin nopeaan. Mä jo aikaisemmin mainitsin siitä, että miksi ihmisen täytyy tämän päivän suoritusyhteiskunnassa tuottaa itselleen vielä enemmän paineita suorittaa. Se vain lisää stressiä eikä liikunnan pitäisi olla sellaista - päinvastoin.

Jokaisen meidän tulisi valita mieleinen liikuntamuoto ja panostaa siihen. Aikaisempien vuosien elämänmuutosprojektista voin sanoa, että kun kunto kohoaa ja elämäntavat alkavat paranemaan, tulee halua liikkua enemmän ja itseluottamusta kokeilla uusia juttuja. Ja kukaan ei ole seppä syntyessään, se pitää muistaa. :)


Hyvää keskiviikkoiltaa! :) 



Ps. 18 päivää ilman tupakkaa! :) 

NYT LOPPU! Toivottavasti… ja muuta kuulumista + tavoitteita

Olen viettänyt elämäni ensimmäistä tipatonta tammikuuta. Mulle tämä ei oikeastaan tunnu miltää haasteelta, sillä ei mielikään kyllä ole tehnyt alkoholia, juhlimista tms. vaan elellä rutiinien mukaista seesteistä elämää. Ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin se tuntuu mielettömän hyvälle. Ehkä siinä se juju piileekin, ettei tipaton tunnu edes haasteelta. :)

Tupakan poltto on mulle jo pidempään ollut sellainen juttu, että olen sitä polttanut vain jos pipoa alkaa kiristää tai alkoholin kanssa. Seurassa, missä toinen polttaa, pystyn olla polttamatta jossei itsellä ole tarvetta. Kahvin tai ruoan jälkeen en tarvitse tupakkia. Mutta auta armias, kun kuningas alkoholi tulee kuvioihin… siinä on mun heikko kohta.

Tänä alkaneena vuonna laitoin tavoitteeksi tupakan polton lopettamisen. Se on lähtenytkin erinomaisesta käyntiin, sillä juuri tuli kaksi viikkoa polttamatta. Lopetus oli todella spontaani; uuden vuoden juhlinnan jälkeen ei tehnyt edes mieli polttaa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Monta heikkoa hetkeä on tullut, kun on ottanut päähän niin vietävästi. Niin paljon, että tekisi mieli haljeta kahtia. Selvitäkseni otin psykoterapian avut jälleen käyttöön; harhauta mieli ja täytä tuo tupakan jättämä aukko. Olen lähtenyt lenkille, iltamyöhäsellä katsellut elokuvaa tai sarjaa, mennyt isän kanssa heittämään turhan päivästä juttua tms. Pointtina on noissa tilanteissa muuttaa sitä toimintamallia. Jos on suunnitellut jo etukäteen mitä tekee heikolla hetkellä, se helpottaa. Tämä pätee mielestäni kaikessa vierottautumisessa. Se addiktion jättämä tyhjä aukko elämässä tulee täyttää jollain. Muuten palaat aina vanhaan totuttuun tapaan takaisin.

Laitoin jäljelle jääneen puolikkaan askin kirjoituspöydän laatikkoon jemmaan pahaa hetkeä varten. Moni sanoisi, että heitä pois kiusaamasta. Itse kuitenkin päätin olla olematta itselleni niin raadollinen tämän kaiken muutoksen keskellä, että kieltäisin täysin itseltäni savukkeen, jos tosiaan niin tiukka paikka tulee. Olen ollut kuitenkin vasta kolmisen viikkoa Suomessa ja siinä muutoksessa on jo itsessään tarpeeksi sulattelua.

Mutta kai kohta voisi siitä askista eroon päästä...

Kati18v. :D  © Kikka Siivonen

Uuden vuoden jälkeen aloitin pienen sitruunavesi-kuurin puhdistamaan maksaa ja suolistoa, antamaan potkua taistelussa flunssaa vastaan ja monen muun hyödyn takia. Näin parin viikon käytön jälkeen voin sanoa ainakin lihaskramppien helpottaneet, flunssa ja limaisuus tosiaan helpottivat ja C-vitamiini varmaan vaikuttaa sillä olen hiukan pirteempikin ollut. :) En tiedä onko jopa helpottanut tuon tupakan lopettamisen kanssa?

Uutena vuotena en tehnyt lupauksia. Mulle lupaaminen tarkoittaa sitä, että asia myös toteutuu. Tällöin uuden vuoden lupaukset ovat kauhean ehdottomia. Joko pidän lupauksen tai en. Lupaukset tuovat stressiä ja velvollisuuden tunnetta. En pidä siitä, että tässä suorittavassa yhteiskunnassa tekisimme itse itsellemme lisää velvotteita, lupauksia tms. taakkaa vaan päästäisimme itsemme helpommalla ja loisimme lupauksien sijaan tavoitteita. 

Muutamia tavoitteita vuodelle 2017:

- elämäntavat kuntoon: tupakan polton lopettaminen (yli 2vk polttamatta! Jesh!), terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta

- paluu vanhojen harrastusten pariin: juoksu (puolimaratonin ja jokin lyhyt matka, esim. 10km), kuntosali, piirtäminen ja maalaaminen 

- panostaa luontomatkailuun myös kotimaassa: meillä on 19 luonnonpuistoa ja 39 kansallispuistoa. Nähtävää siis riittää ihan kotimaassakin! :) <3

- harjoitella valokuvaamista:

- aloittaa uuden harrastuksen: nyrkkeily ja seinäkiipeily kiinnostaisivat. Tuossa jälkimmäisessä kiinnostaa se itsensä likoonlaittaminen korkeanpaikan kammon takia. :D

- nähdä maailmaa: reissata tänäkin vuonna, meinaan alkaa tekemään reissuja enemmän yksin.




Reilun viikon ajan olen päässyt käymää kävelylenkillä, kun flunssa helpotti. Päivittäin olen ulkoillut 1-3 h eikä sää ole ollut esteenä kertaakaan, se on vain asenne- ja varustekysymys. ;) Tänään menemme äitini kaa kuntosalille ja vesijuoksemaan* pitkästä aikaa. Tästä se taas lähtee! Mä en ole muuta kuin valmis! :)

(*se, joka sanoo vesijuoksun olevan mummojen juttu, ei tiedä mistä puhuu. Sopii mainiosti mm. selkä- ja nivelkipuisille. Sekä tietty sopii hyvin, jos uimataito ei ole niin hallussa niinkun allekirjottaneella. ;) )

Hyvää alkanutta viikkoa! :) 

Ps. Tohon polttamisen lopettamiseen lisättävä, että viime yönä näin unta, että poltin yhden tupakan. Heräsin sitten hiestä märkänä ja mielettömän kiukkusena. :D 

TRAVEL SPAIN: PAÍS VASCO

País Vasco, eli Baskimaa, on maailmalla tunnettu mielettömästä ruoastaan ja huippukokeistaan. Baskit kouluttavat maailman luokan Michellin-kokkeja. Maa on myös tunnettu koripallosta ja Bilbaossa sijaitsevasta Guggenheim-museosta.

Pääkohteemme oli Bilbao, Baskimaan suurin kaupunki. Arkkitehtuuri oli aivan mielettömän upea vanhassa kaupungissa, Casco Viejossa. Rakennukset olivat isoja ja koristeellisia sekä niitä oli aika paljon. Ollakseen alueen isoin kaupunki se on aika pieni, noin 350 000 asukasta. Siis Espanjan mittasuhteessa. ;)

Käytiin syömässä tapaksia useammassa paikassa. Eniten tuli syötyä erilaisia tortilloja (=espanjalainen munakas, ei se mexico-versio :D), kuten kinkku+juusto-, paprika- ja sipulitortilloja. Muuten ihan hyvä, mutta ainuttakaa ruokakuvaa ei tullut otettua. Johtunee siitä, että mä en ole kauhean innokas ruokia kuvailemaan, joten ne unohtuu. Eikä ehkä kerkeisikään, ennen kun ne on syöty. Vähän sitäkin vikaa tuppaa olemaan. ;D

Baari kirkon ovien vieressä? Täällä ihan normia, Suomessa sen kieltäisi joku, jossei jo ole. :D

Eri väriset talot tuo maisemaan niin paljon iloa ja pirteyttä. I like!  

Hiukan erilainen tapa houkutella asiakkaita. Varmaa toimii! :D

Guggeheimiä käytiin iltasella ihmettelemässä pelkästään etupihalta käsin. Mulla ei ole oikein mielenkiintoa kyseistä organisaatiota kohtaa, jostakin syystä. Guggenheim Puppy oli tietenkin käytävä katsomassa. Se oli ehkä ainoa syy, miksi sinne museolle edes mentiin. Puppy on siis pensas/kukkarakennelma, joka oli mielettömän magee livenä. Pimeään aikaan otetussa kuvassa näkyy tosin aika kehnosti.

Puppy de Guggenheim. 

Teknisten ongelmien takia Bilbaosta tuli otettua aika vähän kuvia. Kännykästä meinasi loppua akku ja kamerasta sen se ehti tehdä. Jokusen kuvan ehdin napsimaan ennen kuin kuului *prii*. Kuvien laadusta varmasti huomaatte missä kohdin on kamera vaihtunut kännykkään. :o :D


Reissumme jatkui Baskimaasta Espanjan pääkaupunkiin Madridiin, josta pian postausta. Niin, ja sitten olisi vielä Portugalin reissusta juttua. Pysykää linjoilla! :)

Besitos. <3

ONNELLISUUS ON TÄSSÄ JA NYT

(Löysin isän koneelta vanhoja kuvia, joita nyt laitan tähän postaukseen vähän piristämään mustaa tekstiä. :D)

Mikä tekee sut onnelliseksi juuri nyt? Mistä asioista olet kiitollinen tänään?

Suomi ja maailma ovat kriisissä ja ihmiset voivat pahoin. Ihmiset, etenkin vähäosaiset, laitetaan nurkkaan ja pienellä pitäisi tulla toimeen. Vaikka elämän ei kuulukaan olla ruusuilla tanssimista, on meillä silti paljon aihetta olla kiitollisia ja onnellisia.

Kulttuurimme ja yhteiskuntamme on hyvin suorittavaista tyyppiä ja maalliselle mammonalle annamme suuren arvon sekä itse koen, että jossain määrin määritämme ihmisen näiden perusteella. Esim. onko köyhyysrajan alapuolella elävä, keskituloinen vaiko onko sitä rahaa enemmänkin. Tai kouluttamaton, amis vai korkeasti koulutettu.

Espanjassa asuessani arkeni oli suorittamista, mutta sain myös jaksamista ja henkistä pääomaa usein koetuista onnenhetkistä vapaa-ajalla; vapaapäivät rannoilla, hyvä ruoka ja tapaskiertueet ystävän kanssa, feria-juhlat, vaellusreissut, matkustelu, vuoren valloitus... Ne pienet ja isot onnen hetket. <3 Näiden avulla jaksoin taistella masennusta, ahdistuneisuutta ym. vastaan puolentoista vuoden ajan.

Kuvan lähde

Onnellisuus ei ole saavutus vaan tunne, jonka ei pitäisi perustua materiaan, sosiaali-ekonomiseen asemaan tms. vaan jokainen meistä voi etsiä omista elämistämme asioita, joista olla onnellinen. Fakta on toki se, että tarvitsemme myös tiettyjen tarpeidemme täyttymisen (toimeentulo, asunto, jne.). Aina kuitenkin voisimme miettiä mitä meillä ei ole, murehtia niitä ja unohtaa ne asiat, joita meillä jo on. Tällöin antaisimme onnemme lipua sormien välistä hukkaan. Asenteella on siis väliä. Negatiivisella asenteella harvoin saavutetaan positiivisia tuloksia. Jos ei voi muuttaa ongelmaa/asiaa, asennetta voi aina muuttaa.

Ei se onni tule havittelemalla tai "sitten kun..."-asenteella. On toki totta, ettei kaikkea voi toteuttaa silloin, kun itse tahtoisi. Esim. ei Thaimaan reissulle lähdetä ennen kuin töistä saa lomaa ja reissurahat on tienattu. Mutta entäs jos sitä "sitten, kun"-päivää ei jostain syystä tulekaan? Ainoa varma asia elämässämme on tämä hetki. Siksi pitäisi muistaa elää täysillä joka päivä ja joka hetki.

“Success is getting what you want, happiness is wanting what you get” ― W.P. Kinsella

Pakkasin urheilukassin ja lähdin Tampereelle asumaan, en ollut vielä 19 täyttänyt. Duunipaikka irtosi Särkänniemestä. Silloin se oli hyvä idea. Enkä kyllä kadu vaikkei mennykään niinkuin Strömsössä. :)

Sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mitä oikeasti elämältä haluamme ja tehtäisiin valintoja itsellemme, keskitymme suorittamiseen ja lykkäämme onnellisuuttamme "sitten, kun..."-ajankohtaan. Elämämme ja onnemme on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Elämän arvojen ja valintojen priorisointi sekä turhista asioista "siivoaminen" hahmottaa, mitä haluamme ja tarvitsemme. Mitä ilman pärjäämme ja mitä muuta voimme sen tilalle saada?

Espanjassa palkkani eteen sain tehdä töitä ja välillä tilit olivat pieniä (pienimmillään n. 650-700€/kk) ja sillä oli pärjättävä. Katto pään päälle, sähkö, puhelin/nettiliittymät, ruoka, terapia,...
Halusin shoppailla, ostaa uuden puhelimen, kuluttaa rahaa, mutta talouteni ei antanut myöden. Ajan kanssa opettelin priorisoimaan ja miettimään mikä on mulle tärkeää. Edellä mainitulta listalta löytyvät aikalailla ne tärkeimmät tarpeeni.

Nähtyäni uudet, hienot kengät kaupassa päätin vain ihastella niitä, mutta jäivät kaupan hyllylle. Jäivät sinne, koska ne kengät eivät olisi minua tehnyt niin onnelliseksi kuin esim. reissu Cadiziin, mitä varten nuo kenkärahat säästin. IPhone 5 alkoi käydä vanhaksi, mutta päätin pitää sen niin kauan kuin se jaksoi minua palvella (btw, tänään pääsi eläkkeelle 3,5v vanhana) ja säästin ne rahat reissuihin.

Minulla on vähän, mutta olen myös nähnyt ja kokenut, toteuttanut unelmiani, tuntenut iloa ja onnellisuutta niistä hetkistä, jolloin elämä antoi minulle sitruunoiden sijasta mansikoita. :)

En väitä olevani mikään ekspertti näissä hommissa, mutta yritän opetella tämmöiseen ajattelumaailmaan. Jälleen yksi psykoterapian hedelmä. :)

Kati juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin. Se tarkotti siis, että kuskina Norjan reissulla. ;) 

Lyhyt tukka ja 11cm korot. Näky mitä ei ihan jokainen ole nähnyt. :D
Vuodeksi veikkaisin 2010. 

Mistä mä olen onnellinen ja kiitollinen tänään: 

- Tällä hetkellä kärsimäni räkätauti ei ole onneksi influenssaa, jota moni muu potee kunnolla sängynpohjalla tai jopa sairaalavuoteella.

- Vajaan 2 viikon aikana on aurinkoisia päiviä ollut enemmän kuin pilvisiä. Sain siis pehmeän laskun Espanjasta, vaikkakin päivät onkin todella lyhyitä (n. 5-6h?).

- Vietin juuri yhden parhaimmista uusista vuosista kahden hyvän ystäväni kanssa. Viime viikolla tapasin pitkästä aikaan jenkkiystäväni, edelliskerrasta on vierähtänyt 3,5 vuotta. Lähiaikoina tapaan ystäväni, joka lokakuussa synnytti bätmänille kaverin. :D <3

- Olen lähellä siskoani, voin käytännössä tavata häntä koska vain. Tänäänkin haettiin hänet Loppiaisen viettoon. <3

- Suomalainen ruoka ja etenkin maito, sinua on ollut ikävä <3 Espanjassa en juonut maitoa käytännössä lainkaan, koska se on todella pahaa mun mielestä. Kahvin joukkoon lorautin soijamaitoa.

- Kohta pääsen "oikeisiin" töihin, kunhan paperiasiat ym. saan kuntoon. Olen kaivannut työtäni Suomessa. Espanjassa se oli niin erilaista. Myös Suomen byrokratia ainakin omassa asiassani osottautui positiiviseksi yllätykseksi. :)

- Suomen talvi ja pakkaset sekä luonto. Pakkanen ei ole ongelma oikeilla varusteilla sekä liikkeessä pysyminen helpottaa kummasti.

- Karvakorvani nukkuu vieressäni joka yö. Espanjassa olin puoli vuotta ilman Lucaa ja mä olin niin heitteillä. Tuona aikana muistin tuon (terapia)koirani merkityksen elämässäni, muussakin mielessä kuin vain karvakaverina. <3

- Suomi: meillä on vielä kuitenkin hieno maa, vaikka suunta on alaspäin. Ken toista väittää, saisi lähteä Tallinnaa kauemmaksi katselemaan maailmanmenoa. Things could be worse, believe me.

- Kuudes päivä ilman tupakkaa! Ja oikeastaan puoliksi vahingossa. Ei ole tehnyt mieli tupakkaa, niin en ole polttanutkaan. :)

- Syksyn sairastelun jälkeen ensimmäisen kerran ruoka on alkanut maistumaan kunnolla. Vihdoin.

Lapsuuden maisema. Elettiin kuin elo pellossa, mutta vapaus tarkoitti myös vastuuta. Se opittiin jo nuorena.
Täällä oli hyvä kasvaa. :)

Muistakaamme olla joka päivä olla kiitollinen siitä, mitä meillä on. Jossei mistään muusta, niin elämästä. Kaikille ei suoda elinpäiviä näinkään pitkälle.

Hyvää Loppiaisehtoota!! :) 

Ps. Mulla on uusi puhelin. Ensimmäinen Android-puhelimeni ja ensimmäinen Huawei. Voi ristus! Tuokaa mulle vanha kunnon Nokia 3310!! :D