maanantai 29. joulukuuta 2014

Elämäntapojen merkitys minun elämässäni

Kuluneen syksyn aikana aloin voida henkisesti pahoin. Eilen ja tänään pohdin, mikä elämässäni muuttui, kun tämä taas alkoi. Tänään sen oivalsin. Liikunnan määrä putosi elokuussa aika minimiin, ja pitkin syksyä liikunta ja opparin tekeminen yrittivät tasapainotella, mutta ikävä kyllä liian usein oppari vei voiton. Stressin määrä lisääntyi ja liikunta väheni.

Aikanaan, kun otin itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä jotain elämälleni, aloitin säännöllisen liikunnan ja ruokavalion. Aloin voimaan paremmin ja oikeastaan voin silloin paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olo oli energinen, henkinen pahoinvointi väheni ja lähes loppui kokonaan (pieni ängsti kuuluu elämään ja hormonikiertoon ;D).

Nyt syksyn aikana olen treenannut kyllä, mutta määrä aikaisemmasta on romahtanut. Syömiset ovat stressin myötä välillä vähän repsahtaneet. Ja isän luokse muuttokin näkyy. Isäni ei aina ihan ymmärrä tätä mun elämäntapaani ja se on tuottanut omat pienet haasteensa. Lisäksi sali ei ole ihan hollilla (taino täällä Jumalan selän takana mikään ei ole hollilla) niin sekin on vaikuttanut ettei ole ollut helppoa lähteä salille treenaamaan. Se on oma prosessinsa, kun sinne lähtee. Täältä ajaa näin talvella salille sen 20-25min.

Yksi on tuo aurinko. Tai kun sitä ei tähän aikaa vuodesta Suomessa paljoa näy. Viime talvi oli paljon helpompi, koska tammikuun alkuun asti olin Espanjassa. En muista, että olisi ollut yhtäkään päivää, ettei aurinko olisi edes jonkin verran paistanut. Ja sitä energian määrää, mikä virtasi kropan läpi. Tai sitten se oli se rakastuminen. ;) <3

Silloin myös kävin pitkillä kävelyillä sekä kävelin työharjotteluun sairaalalle, joka sijaitsi vuoren rinteellä. Meidän koti oli muutama sata metri meren rannasta ja koko matka sairaalalle oli enemmän tai vähemmän nousua. Se oli mun oma valinta ja halusin kävellä. Penikat huusi hoosiannaa, mutta kun "oli pakko". :D Ja voi kuinka mä nautin! :)

Nyt eilen ja tänään on ollut pakkaspäiviä ja aurinko on paistanut. Eilen läksin päivällä yksin kävelemään 1,5 tunnin lenkkiä auringonpaisteeseen ja alkuillasta kävelin Lucan ja isän kanssa mummin luo (n. 30min/suunta). Tänään aamupäivällä läksin yksinään (en viitsinyt ottaa Lucaa jäätymään -21 pakkaseen) kävelemään kauniiseen pakkaskeliin. Aivan mieletön ilma! Ja aivan mieletön fiilis! :D
Mä hymyilin oikeestaan koko matkan ja piti ottaa kuvia, jotta voin myöhemmin katsella ja muistella tota fiilistä. Se muuten toimii! Näin iltasellakin kun näitä kuvia katselee, tulee väkisinkin hymy huulille. :) Heti jo pienikin liikuntamäärä muuttaa oloa parempaan suuntaan. Muistan tämän fiiliksen muutaman vuoden takaa, kun aloin omaa oloani hoitamaan elämäntavoilla. Nyt mä tiedän kuinka lähteä jatkamaan. :)

Rakastan lenkkeilyä ja Turussa kävelin kaikkialle, jos vain suinkin oli mahdollista. Lenkkeily (ja musat korville tietty) on mulle nykyään portti jonkinlaiseen "terapiaan". Pohdin ja tuumaan paljon asioita lenkkeilessä. Ehkä tämän takia se musiikki on ehdottoman tärkeää, jotta voin sulkea osittain ympäröivää maailmaa ja keskittyä itseeni, ajatuksiini ja pohtia.

Lenkkeilyn tuoman "terapian" kautta olen löytänyt vastauksia moniin kysymyksiin, jotkut asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja joidenkin asioiden hyväksymisprosessit olen tehnyt lenkkeilyn ohessa. Siellä on aikaa ollu miettiä ja sulatella asioita. Siellä voit "puhua" ongelmasi ilman, että kukaan tulee keskeyttämään tai neuvomaan kuinka pitäisi ajatella tai tehdä toisin.

Onko vääränlaista hoitoa, jos ei käy juttelemassa esim. psykologin kanssa ja ota lääkitystä vastaan? Jos löytää ratkaisun omalla tavalla esim. lenkkeilemällä ja sitä kautta rauhan? Voiko joku silti tulla sanomaan, että kyllä siellä terapiassa tulisi käydä, jotta voi jatkaa elämää?
What you think?

Mun mielestä kuuluu tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu ja mikä tekee itsesi onnelliseksi. Mulla aikaisemmin auttoi se liikunta ja hyvä ruokavalio. Liikunta oli se pääjuttu ja ruokavalio tuli sitä jaksamista antamalla energiaa. Ja oikeasti nautin elämästä.

Eli, terveelliset elämäntavat on mulle harrastus, osa elämää, stressin poistaja, lääke. Lääke elämään. :) 


Ah, kuinka nättiä! Sekä piristävää! 
Kunnon talvilukemat. :)



Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä!! Kohta vuosi taas vaihtuu!! Kauhia, kun aika menee nopeesti! Kohta tulee vuosi siitä, kun tulin Espanjan-vaihdosta kotiin sekä alkoi mun ja Franin etäsuhde via Skype. Vuoden aikana ollaan fyysisesti oltu yhdessä 2kk 1vko. Alle 10 vkoa. Ja vuodessa on 52 vkoa.  
Niinpä. 

Buenas noches! Hyvää yötä! 


tiistai 23. joulukuuta 2014

Christmas time: Fitness or Fatness?

No ihan sama!! :D

Joulun sotasuunnitelma? No syödä hyvin ja hyvää ja paljon!! :D 

Mä oon kotona pitkästä aikaa (vuosi sitten vietin Joulua F:n perheen kanssa Espanjassa <3, sitä edellisen vietin aivan yksin Turussa koska työt) enkä ole edes töissä. *peukku* Joulu on oikeasti rauhoittumisen aikaa enkä todellakaan aio miettiä liiemmin mitä suuhuni laitan. Mä haluan nauttia! 

(Ja mun mielestä toi liiallinen fitness-touhu on aivan liian elämää rajoittavaa, ottaen huomioon miksi täällä ollaan. Tästä juttua myöhemmin :) )


Tää on niin osuva! :D
Ostin Espanjan appivanhemmille joululahjaksi Fazerin joulusuklaata ja sitten sai tarjouksella 3 lootaa Fazerin namei. No ei voinu vastustaa !! Tämä Marianne mix aukesi tänään. Ja voi kuinka mä rakastan noita sinisiä marianneja!!!

Näillä aloitettiin tänää! :D


Huomenna vielä toivottelen hyviä jouluja ennen joulurauhan julistusta. Sitten rauhotutaan! Ja nyt rauhotutaan petiin. Öitä! :)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Nyt diggailemaan!

Nyt mun blogilla on Facebook-sivut! Niikuin jokaisella itseään kunnioittavalla blogilla kuuluukin olla. Jeij! :D 

Sinne tuun lisäilemään enemmän kuvia ja sun muuta matskuu. Ja plus koska kuitenkin sä olet feisbuukissa ja selailet koneen lisäksi ainakin puhelimestasi bussissa istuessasi FBn seinää, niin sieltä näet heti ekana nopeiten mun uusimmat kirjoitukset. Näppärää, eikö? ;)

Ja blogiahan pääset diggailemaan TÄSTÄ.

Kiitos ja kumarrus! :)

Nati nati! Besos! (=suukkoja)

Hematiitti on kreikkaa ja tarkoittaa verta

Marraskuun alussa olin Lahden Messukeskuksessa käsityömessuilla. Siellä ei kauheasti mitään erikoista ollut, oli jopa hiukan pettymys. ei saanu ihan vastinetta rahoille.

Kuitenkin jotain mielenkiintoista sieltä löytyi. Löysin "kivipöydän" ja kivistä aina hullaantuneena aloin katselemaan tarkemmin luonnon kauniita, erikoisia kiviä. Samaisessa "kivipöydässä" silmiini osui vanha tuttu näky; tumman harmaa sormus. Niitä oli siinä kasapäin. Aloin innolla himplaamaan ainakin kolmea sormusta käsissäni ja sitten myyjä ilmestyi kysyen "tiedätkös muuten mitä materiaalia se on?". No en ollut koskaan tutustunut siihen aikaisemmin, joten vastaukseni oli kielteinen. "Se on hematiittia. Se on kivi, ei metallia." Ja mä innostuin niin, että mukaani lähti kaksin kappalein hematiittisormuksia. Toinen niistä on jo matkalla Espanjaan. :)


No tästä kivestä innostuneena piti sitten etsiä vähän enemmän tietoa. Hämmästyin kuinka monivaikutteinen tämä kivi voikaan olla. Eri sivuilla oli vähän erilaista tietoa.

Jalokivigallerian sivuilla kerrotaan, että hematiitti on suojeleva kivi, joka mm. "heijastaa" negatiivista energiaa pois kantajan luota. Lisäksi se tuo uskallusta, arvovaltaa ja tahdonvoimaa. Uneen se vaikuttaa antamalla rauhallisen unen ja poistamalla painajaisia. Tämä erikoisen ihana kivi näiden kaiken edellä mainittujen lisäksi hematiitti vielä lisää optimismia, keskittymiskykyä ja jelppaa erottamaan mikä on olennaista ja mikä ei sekä auttaa fyysistä- ja energiakehoa pysymää yhdessä. Tuottamalla punasoluja se myös toimii anemiaa vastaan.

Energiakeskus Indigon sivuilla taas kerrotaan mm. tällä tavalla, että hematiitti maadoittaa ja edistää eloonjäämisviettiä, joka myös antaa tervettä maalaisjärkeä (no tätä mulle!! :D) ja auttaa unettomuuteen. Hematiitti poistaa itse asetettuja rajoja. Kiviterapiassa hematiittia käytetään lihasten rentouttamiseen hankaamalla kivellä kipeytyneitä lihaksia.
 Kulkurin hopeapuoti-sivuilla kirjoitetaan hematiitin kykenevän parantamaan henk. koht. suhteita. Se rauhoittaa, selkeyttää ja tasapainoittaa tunnetiloja (pitäiskö mun hommata useempi sormus, korvikset, kaulakorut ja kaikki?? :D). Hematiittia kannattaa hyödyntää addiktioiden ylipääsemisessä, parantaa reumasairaksia ja auttaa masennuksen kanssa sekä kehittää muistia. Aikaisemmin mainitsin, että hematiitti maadoittaa, joka siis tarkoittaa, että se auttaa elämään tässä hetkessä.

Vaikka sairaanhoitajana mun pitäisi vissiin uskoa lääketeollisuuden tuottamiin ratkaisuihin, siviilissä uskon myös luonnon voimaan. Enkä viitsi sanoa lääketeollisuudesta sitä, mitä ehkä kaikki tiedämme ilman sanomattakin. 

   
Jos se vaikka toimis? :)

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

No nyt vähän sattuu

Viime yönä valvoin johonkin kolmeen asti, kun vasenta jalkaa särki kunnolla. Kipu ei ollut kova, mutta se muistutti aikapaljon kasvukipuja eli oiskohan se sitten hermosärkyä ollut. Ja hermosäryn ei tarvitse olla voimakasta, jotta se vaivaa. Se alkoi takareiden yläosasta/pakaran alaosasta ja jatkui aina sääreen asti. Sitten vielä polvi vihoitteli. Ihan justii polvilumpion yläpuolella tuntuisi lihas olevan aivan palikkana ja kyykätessä tuntua.

Vähän olen vissii repiny tuon jalkatreenin kanssa liiakseen. Tai liian nopea kehitys. Kyllä jalat jaksaa sen 155kg nostaa prässissä, mutta tosiaa varmaankin pitäisi huomioida sitten, ettei oikeasti revi itseään. Ehkä ei pitäisi vetästä kymmentä toistoa kuitenkaan viittä rundia. :D

Mä alotin viime viikolla tehdä yhen jalan kyykkyjä smithissä. Ja heti rakastuin! Painoja ei ole vielä paljoa. Oliko alta kymmenen kiloa. Kuhan ensin opetellaan tekniikka ja vasta sitten aletaan lisäämään painoja. :)



PS. Mä en ole sitten mikään salikuvaaja. Välillä saatan happea haukkoessani jonkun kuvan ottaa, mutta mä en ajatuksiani ja energiaani aio käyttää kuvaamiseen. Anteeksi tästä. Mutta mä meen salille treenaa, poistamaan stressiä ja nauttimaan. :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuvapläjäystä ja nimipoukkorointia

Pieni kuvapläjäys tähän alkuun :)

F:n veljen tytön tytölle... eiku, joo, just noin. :D

HUPS! :D
No nyt se talvi sitten tuli! Yhdessä yössä! Ainakin tänne Päijät-Hämeeseen. Toivottavasti pysyis jouluun ja saataisiin valkoinen joulu. <3



Olkkarin ikkunasta.
Luca <3
Aloitin tällä viikolla uudessa duunipaikassa - ihka oikeena sairaanhoitajana! Jeij! Pari kertaa, kun on sellainen rauhallinen hetki ollut, oon jääny ihastelemaan meitin akvaariota. Aivan ihana! Tuo fisu on niin ihanan värinen ja se on livenä niin nätti!! Aina tulee väkisinkin hymy huulille, kun sitä katselen. :)
Työpaikan lemmikit. :D

Ja sitten tähän blogin nimeen...
Eli alkuun tämän blogin nimi oli aivan toinen, nyt se on (vielä) tämä mikä se on (eli KatieS Blog) ja mieleeni juolahti nimi, jonka aattelin tämän nimeksi vaihtaa. (Olipa vaikea lause :D) Ensimmäisen nimi alkoi jotenkin tökkiä ja tämä nykyinen oli jotenkin sellai bueno. Mutta tässä yksi päivä lenkillä mietin tätä bloginimihässäkkää ja mieleeni se juolahti: uusi nimi. Se, jota silloin aikaisemmin kovasti mielen kätköistä etsin, mutten löytänyt. Kun sanoin sen ääneen, naurahdin.

Eli anteeksi tämä leikkiminen tämän blogin nimen kaa, mutta tämä on nyt mun psyykeelle välttämätöntä. :D

Hyvää lauantaiehtoota! :) 

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän menu: karppipizzaa

Viime viikonloppuna oli itsenäisyyspäivä. Meillä on jo vuosien vuosien ajan ollut tapana olla yhdessä perheen kanssa, hakea pizza ja mutustaa sitä joko linnanjuhlien aikana tai Tuntemattoman sotilaan aikana. Tällä kertaa tapahtui tuo jälkimmäinen. :)

Mutta, tänä vuonna me ei haetukkaan pizzaa kebulasta vaan mä tein sen itse. Enkä tosiaa tehny normipizzaa vaan karppipizzaa. Mä olen ottanut alunperin tämän ohjeen netistä (täältä), mutta hitusen itse muutellut määriä ym. omien kokemuksien perusteella. 


Eli, seuraava setti kulhoon:

250g maitorahkaa
n. 150g juustoraastetta
2 kananmunaa
4rkl ruisjauhoja
5rkl venhäleseitä 
1,5tl leivinjauhetta

Sitten sekoitat kaikki raaka-aineet hyvin keskenään kulhossa. 


Huom! Älä pelästy, kun taikinasta ei tule sellaista, että näppiäs menisit sinne uittamaan. Niin on tarkoituskin, että taikina on sellaista pehmosta ja näyttää kutakuinkin tältä. :)

Levitä taikina pellille mahdollisimman ohueksi ja tasaiseksi levyksi. Mä levitin taikinan ihan tuolla puulastalla, mikä kuvassa näkyy. Lasta on mielestäni paras tuohon hommaan. :)

Laita pizzapohja n. 10 minuutiksi uuniin ja lämpöö 200 astetta. Tässä vaiheessa pelkkä pohja kypsyy ja kovettuu, jonka jälkeen voi täytteet laittaa.

Ja tämä levy laitetaan uuniin ENNEN kuin mitään täytteitä laitetaan päälle.  :)
Kun levy on ollut uunissa n. 10min (aika riippuu kuinka paksun levyn teet), laitetaan haluamat täytteet päälle ja sitten takaisin uuniin 15-20min.

Meijän pizzasta tuli kinkku-tonnikala-ananas-tomaatti-pizza ja päälle tietty paaaaljon juustoo (loppu pussi taisi mennä :D) 

TADAA!! Ja oli hyvää!!! :) 


Oli hyvää ja maistui muillekin. Tai päättelen tämän siitä, että pellillinen pizzaa hävisi alta puolen tunnin. Tai sitten porukalla oli vaa niin jäätävä nälkä. :D



Ps. Mä sain töitä ja aloitin tällä viikolla duunit! Jee! :)


maanantai 1. joulukuuta 2014

Enkkoja ja nopea safka

Viime aikoina olen taas uskaltanut laittaa reippaammin painoja koneeseen. Kesällä piti vähän höllätä kyykyssä ja muutenkin noissa pepputreeneissä, kun kumpikin reisi oli pitkään (viikkoja) yhtäsoittoa puuduksissa sekä jonkinlaista kiputiloja tuli alaselkään. Neurologi sitten vinkkasi, että olisi hyvän sään aikana vielä höllätä ja pudotella painoja, ennen kuin "napsahtaa".

No nyt sitten yks salipäivä nykästii prässissä enkkoja. Alla olevissa kuvissa oli 135kg. Enemmänkin olisi mennyt, mutta en ihan uskaltanut sillä erää.


Huom! Kuva otettu sarjojen välisellä breikillä, jalkani eivät ole näin itse toiminnan aikana. Joten alkaa mallia ainakaan katsoko! :)

Seuraavana jalkapäivänä sitten lisäsin hiukan ja kokeilin tuntumaa. Hyvällä fiiliksellä vetäsin prässissä treenin 145kg:lla! Ja ujosti voisin ajatella, että ehkä vielä vitosen voisi lisätä? :P No on muistettava kuitenkin että maltti on valttia. :)

Mulla on notkoselkä, joka on välilevynpullistumassa suuri riskitekijä ja riskit luonnollisestikin kasvaa, kun treenaaminen isoilla painoilla tulee kuvioihin. No ei auta. Näillä mennää. Ja iloitaan treenaamisen iloista siltikin sekä muistetaan se turvallisuus ja etenkin oma terveys. Se on se ykkösjuttu, eiks je? :)

Sitten asiasta kukkaruukkuun…

Välillä yllättää aivan jäätävä nälkä ja sitten on kiire tehdä ruokaa. Tässä yks päivä tein yhen mun "nopee mut bueno"-lounaan. Munakokkeli-vihannessekoitusta.



Eli ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan: 2kpl kananmunia pannulle ja jäiset vihannessekotus perää. Sitten vaan setti lämpimäksi, suola kaveriksi ja tadaa! :D Mulla tähän kaikkiaan menee aikaa ehkä se 10min? Ja ainakin mulle tuo maistuu. Toki voi kokeilla lisätä myös muitakin mausteita ja juttuja sinne sekaan, esim. sipulia.



Hyvää joulukuun ekaa päivää! :) <3 Ja on saanut ekan luukun avata, kel' sellainen on (mulla ei ole :o :D).

torstai 27. marraskuuta 2014

Se oli siinä!!

Antaa kuvien puhua puolestaan! :D 



Tuore sairaanhoitaja kiittää ja kumartaa! :) 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Homemade lihapullat

Eilen uimahallireissun jälkeen tein lihapullia ihan itse - niinkuin aina. Mä en tykkää kaupan tehdaslihapullista. Ei en maistu millekään, tai jos ne jollekin maistuu niin tehtaalle. Ja toisekseen, kun vilkasee mitä ne sisältää. Niin.

Mä tiedän, että naudan liha olisi se juttu, mutta itse olen tässä ohjeessa käyttänyt Lidlistä ostettua nauta-sika-jauhelihaa, koska opiskelijabudjetti+ruoan kallis hintataso+Lidlin hinnat. :D. Mun puolesta jokainen käyttää juurikin sitä lihaa kun lystää.

700g jauhelihaa 
1 iso sipuli (tätäki sitten vähän oman maun mukaan) 
3 kananmunaa
suola, pippuri + muut mausteet oman maun mukaan

Sekoita nämä hyvin keskenää ja ei muuta kun pyörittelemään taikinaa pulliksi. Uuniin 175 astetta ja n. 35min (aika toki riippuu myös siitä, kuin isoja/pieniä pullia teet - luonnollisestikin :P).

Tämä on ainokainen kuva, jonka ehdin ottamaan, koska jäätävä nälkä. :D Ja tiedämmehän miltä lihapulla näyttää? :D

Tuosta kun nopeesti ynnää nuo raaka-aineet yhteen, niin huomaa, että eipä siinä oikeestaan kauhiasta muuta ole kuin proteiinia, joka tekee siitä hyvinkin ruokaisan ja täyttävän! :) Rasvaa toki myös löytyy, mutta siihenkin voi vaikuttaa aika hyvin esim. tuolla jauhelihan valinnalla.

Tällein mä teen nykyään, mutta vielä puolivuotta sitten  mä lisäsin tuohon hippasen hiilareita elikkäs ihan vain ruisjauhoja sellanen n. 1 ruokalusikallinen. Mielestäni muuttaa hiukan makua ja tekee taikinasta vähän... täyteläisemmän? Ja paremmin koossa pysyvän? Mutta sen tarkoituksena on korvata se korppujauho, jos sellaisia on ennen käytetty. (Niissä vanhoissa kunnon mummon lihapullissa on se korppujauho taikinan "jatkeena".)

Sitten tuohon "mausteet oman maun mukaan"-osioon. Eilisiin pulliin laitoin sipulin lisäksi valkosipulia ja pizzamaustetta. Tuo suola&pippuri-perussetti on mulla se "perusmausterunko" ja sitten mä vaihtelen "lisämausteita". Sillä saa oikeasti aika tosi kivasti muutettua sitä ruoan makua (ja tämä pätee myös muihin ruokiin!) ja se ruoka ei tarvitse sen takia lillua kermakastikkeissa tms., jotta se olisi mauskasta. Makuelämyksiä saa luotua ihan tarttumalla niihin maustepurkkeihin! :)

Näitä lihapullareseptejä löytyy varmasti yhtä paljon kun on tekijöitäkin, mutta tämmösiä lihapullia mä kotona vääntelen. :)


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pohdiskelua alkoholin käytöstä

Olinpa tuossa eilen parhaan ystäväni kanssa Lahden yöelämässä ja seuraan liitty vielä J:n työkaveri. Oli kyllä poikien kanssa todella mukavaa. Oltiin baarissa, missä oli sopivasti jengii, kuuli mitä toinen puhuu, mutta myös kuuli musiikkia.

Veikan kyydissä landelta kaupunkiin. ;)
Vihdoin etsin muuttolaatikoista toppatakkini. Olihan se jo aikakin.  :P
Koko illan aikana join kaikkiaan 6 juomaa. Pariikin otteeseen syötiin illan aikana kunnolla. Hyvin useasti se syöminen unohtuu ja alkoholi vetää illan pääroolia. Sitten ihmetellää, kun makeat lonkerot/siiderit/yms. tekee pahan olon ja alkoholikin nousee päähän humauksessa (nii tyhjään vatsaan, jännä juttu). Olin pienessä humalassa ja fiilis oli silti aivan mieletön! Oikeastaan parhain (Suomessa) viettämäni ilta pitkään aikaan siinä mielessä, ettei tullut missään välissä mitään "kännifiiliksiä" (eli tulee jossain kohissa se tunne-kohta, että saattaa itkukin tulla jne. Kaikki tietää? :D) Sanoinkin pojille, että tuollainen ilta ja fiilis pitäisikin olla baari-illan lopussa. Ei räkäkänniä, meikkejä itkettyinä poskilla, haparia askelia,... Oli hyvä fiilis tulla kotiin ja painua nukkumaan.

:P
Olen jo aikaisemmin kärsinyt huonosta fiiliksestä vahvahkon humalan aikana ja seuraavana päivänä olen miettinyt, että miksi niin teen. Juon siis sellasen humalan. Espanjassa ei ole sellaista kulttuuria ja siellä useasti olenkin kokenut juuri sellaisia iltoja kuin eilen. Silti on mukavaa

Miksi täytyy vetää "perseet olalle"? Miksi minun on täytynyt tehdä niin. Ei se oikeastaan ole niin hohdokasta ja hauskaa kuin mitä on ajatellut. Ja seuraava päivä, huhhuh! Mulla on nyt monena edellisenä kertana jäätävä fiilis seuraavana päivänä ja oon monesti miettinytkin, että miksi? Olen oikeastaan ollut aika henkisesti ahdistunut niistä oloista, enkä tällä tarkoita krapulaa.

Miksi haluisi tehdä asioita, jotka saavat aikaan tuollaisia fiiliksiä? En keksi mitään hyvää syytä. Tänään oli aamusta niin ihana herätä siihen, kun Luca tuli moneen otteeseen kuikkimaan sängyn viereen aina kun liikuin sängyssä. Se kuikkii usein, että joko äiti herää. :D Ja se aivan ihana ilme ja reaktio, kun äiti sitten vihdoin nousee sängystä (nii kello oli kyllä vasta 8 ja olin nukkumaan menny 3:30 :D). <3 Mulla on mainio karvanen lapsi. <3

Luca <3

Äiti soitteli aamulla josko oisko halunnu lähteä uimaan. No fiilis oli hyvä, joten todellaki lähettiin uimaan! Taino oikeastaan vesijuoksemaan (kyllä, se "mummojen laji", mutta siltikin aivan huippu! :P). Se tekee hyvää mun selälle, helpottaa kiputiloja ja kaiken maailman klikkejä. Suosittelen! :)



perjantai 21. marraskuuta 2014

Tallinnan tuliainen: Victoria's secret

Viime viikonloppuna oltiin siskon kaa äitin tykönä pitämässä huushollia pystyssä ja lapsenlikkana (koiravahtina). Porukat ja veikka olivat kaveriporukalla Tallinnan-risteilyllä. 

Oli puhe, ettei mitää tuliaisia hommaisi, mutta sainpahan kuitenkin. Äiti tietää kuinka paljon tykkään hajusteista, niin se päätti sitten ostaa mulle tällaisen pakkauksen. :)  


Meijän äiti ei tienny (eikä muistanu) kyseistä merkkiä, vaikka on aikaisemmin törmännyt siihen jokunen vuosi sitten, kun toin hänelle (no ja toki ostin itsellenikin ;)) tuliaisena USAsta Victoria's secretin tuoksun. Silloin kerroin mikä VS on, mutta kun Suomessa sitä merkkiä ei ole oikein ollut eikä äiti tuota muotia seuraa, niin on jäänyt unholaan. Joten siis äiti osti ihan vahingossa minulle VS:ä. :) 



Testasin tämän tuoksun. Alkuun pullosta tuoksuteltuna olin vähän että ömm??, mutta sitten iholla se tuoksu oli mieleeni. Kyllä vain se äiti tietää, mistä tyttö tykkää. :)

PS. Sain tänää iloisia uutisia länsirintamalta elikkäs vauvauutisia! Olen niin iloinen kaverini puolesta ja muutenkin… elämä on niin ihana juttu! :) <3 Ja nyt on tullut lunta!! JEIJ!! Olkaamme iloisia! :)<3

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miltä näyttää 200 kcal?

Löysin Voice.fi-sivuilta sattumalta jutun, missä oli kuvia (tai oikeastaan linkki sivuille), miltä näyttää 200kcal satsi erilaisia ruokia/ruoka-aineita. Kyllähän se taas havahdutti siihen tosiasiaan, että mistä ne ylimääräset kilot kertyy, vaikka vaan "pikkasen" herkuttelee. Kun ei se tosiaan välttämättä tartte kuin sen "pikkasen" määrän nannaa.

Tässä alapuolella hyvä esimerkki. Kuppi kuumaa kaffet ja oikein herkullisen näköi - ja makui! - donitsi.  Ihan vaa harmittomasti yksi donitsi.
Niipä. Ja niiku kuvasta näkyy: 200 kcal paukkuu jo rikki ennen kuin koko donitsia on edes nautittu. Jos nyt tällein äkkiseltään kuvan perusteella arvio silmämääräisesti, niin tuollainen kokonainen donitsi voisi olla siinä noin 300kcal tietämillä? Ehkä. :)

Kuva
Kyllä näitä saa syödä, ja kuulukin, mutta on myös muistettava, että tuo a) 200kcal tulisi myös kuluttaa, b) se ei oikeestaa sisällä mitään järkevää, mistä elimistö hyötyisi (hiilarin saa terveellisestä leivästä/pastasta/tms ;)), c) ei ole se "harmiton pikku snack kahvin kera". Tää on se, mistä on helppo lähteä karsimaan ylimääräisiä kaloreita, jos painoa haluaa pudottaa tai pitää se paino kuosissa. Silloin tällöin nämä ovat tosi jees ja jokaisen pitäisi tommonen vetästä kitusiin säännöllisin väliajoin. NAM!!! :D

Kuvat, miltä näyttää 200kilokaloria, löytyy täältä.
Nämä kuvat ovat ihan alkujaan Calorific-sovelluksesta, mistä löytyy ruoka-aineita ja niiden kalorimääriä. Itse en kyllä tätä nyt itselleni ladannut, vaikka hiukan uteliaana kävin hiukan tietoja kuikkimas Appstoressa. Mut en ala puhelimeen ainakaan nyt enää mitää ylimääräsiä sovelluksia lataamaan. Täytyy vanhoista turhakkeista päästä eroon. Vievät turhaa tilaa. Ja toisekseen, terve maalaisjärki on parempi meikäläisellä. :D

Lisäksi Voicen sivuilla oli linkki Sydänliiton sivuille, missä oli elintavoista juttua (mm. energian tarve-laskuri, tietoa ruokavaliosta ja liikunnasta sekä sydänsairauksista yms.). Sinne pääset tästä.
Mä kävin tuolla muistuttamassa itseäni, että kuinkas paljon mun oikee taas pitäskää syödä. Noin 2800kcal päivässä näillä liikkumisilla. Ja oikeasti tuohon kalori määrään saa syödä. Yksi parhaimmista syistä harrastaa liikuntaa (niiden monien muiden hyvien syiden lisäksi :P). Mä saan syödä, koska ruoka. <3 :D

Tästä tulikin mieleeni, että ny lähen päiväkaffelle ja banaani kaveriksi. Moro! :) 

maanantai 17. marraskuuta 2014

Detox-laastarit

Muutama päivä sitten aloitin Detox-kuurin, jossa sellaiset "laastarit" laitetaan jalkapohjiin yöksi. Löysin tämän tuotteen (ylin kuva) joskus reilu vuosi sitten ennen vaihtoonlähtöä Vapaa valinnasta. Luontaistuotehyllyllä olin tsekkaamassa ihan perusvitamiineja ja silmääni osui tämä pakkaus. Olin jo jonkin aikaa halunnut kokeilla detox-kuuria, mutta ne maksaa hunajaa, niin oli sitten jäänyt. Mutta tuota Vaparin detox-pakkausta ei oltu hinnalla pilattu. Jotain 9€ kieppeillä. :)

Tämä on "mun pakkaus", joka loppui eilen ehtoona. 
Olin käyttänyt lihaskipuun osan mun laastareista ja jäljellä oli vain kahdeks kerraksi, joten piti mennä äiteen detox-lootalle. ;D Ihan sama idea niissäkin, mutta en tiiä mitä hommattu ja mihin hintaan. Ja sitä äiteeltä kysyttäessä en oikeestaan edes olettanut saavani vastausta. :D 

..Sitten "lainattiin" äiteen laastareita. :P 
Alla kuva, millaselta itse jalkapohjaan laitettava "tyyny" ja kiinnitykseen tarkotettu teippi näyttää. Aika simppeli, eik je? :) (Ja tosiaan, tämä setti tulee kumpaakin jalkaan. Ihan vaa huomio. :P)

Pienessä pussissa siis nämä "detox-tyynyt" ja sitten siihen päälle laitettava suoja"teippi".  
Nämä tyynyt tulee laittaa ennen nukkumaan menoa puhtaisiin jalkoihin ja antaa vaikuttaa yön yli. Mä laitan vielä sukat jalkaa, jotta ne ei lähtisi yöllä litoon, kun mä saatan yöllä olla aika pyörijä. Mutta hyvin ovat kyllä pysyneet. :) 

Ihan easy peasy laitettavat niiku kuvasta näkyy. 
Aamulla sitten poistetaan laastarit ja tämmöstä löytys multa (kuva alla). Tuo "kosteus" on normaalia ja kuuluu asiaan. Se on sitä puhdistusprosessin "tuotosta" tai jotain sinnepäi. :D 
Alussa saattaa olla erittäin kosteet laastarit, mutta pitäisi vähentyä (jopa loppua tykkänää maybe?) kuurin loppua kohden, kun elimistö alkaa puhdistua. 

Ja yön tuotokset löytyi aamulla. :D
Ken uskoo tähän, ken ei. Mä en tiiä vielä. Saa nähä. :) 

Ainiin. Näiden pitäisi auttaa mm. lihas ja nivelkivuissa. Reilu vuosi sitten kävin kylmiltäni juoksemassa 14km ja jalka ei sitten tykännyt - kipeytys niin ...sti. Laitoin sitten kipukohtaan laastarin ja *PUFF* seuraavana päivänä jalka oli kuin uusi. Ja tää on tosi juttu. :P 



Tänään olisi tiedossa lounasreffit kaverin kanssa ja sitten myöhemmin salille treenaamaan äiteen ja muiden mammojen kaa. :) On kiva kun on päässy auttamaan ja opettamaan muille hiukan uusii treenijuttuja ja huomannut, että jotain mä oon oppinut. Hihi jes! :D

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Never say "tomorrow"

... Because "tomorrow" never comes. 

Kyllä se vaa niin on. Asioiden hoitamiset, laihdutus- ja kuntokuurit, herkkulakko,... kaikki saavat aina jäädä huomiseen.

Tähän kastiin kuuluvia ihmisiä varmasti löytyy, ja mä oon myös yksi hemmetin hyvä esimerkki tästä. Kaikki jää viime tippaan ja joskus jopa mennää yli deadlinen.

Viime tippaan jättäminen on mun heikkous, mutta myös mun vahvuus. "Nurkkaan ahdistettuna" olen parhaimmillani, voimakkaimillani ja työn tulos saattaa jopa olla parempi paineesta johtuen. Ei tää aina kyllä päde, mutta yleensä ottaen kyllä. Kolikon toinen puoli on se, että myös olen hyvin stressaantunut kun olen siellä nurkassa. Niinpä, itse aiheutettua.

Mikä siinä sitten on niin vaikeaa tehdä asiat ajoissa? Miksi ajan itseni siihen tilaan, että on kiire saada hommat tehdyksi ja sitten revitään se tukka päästä. Tiedostan ongelmani ja aina teen sen päätöksen, että otan itteeni niskasta kiinni. Jos toteuttaisin asioita juurikin sillä tavalla, antaisin itselleni aikaa työstää asioita ja säästyisin niin suurelta stressiltä. Tässä olisi yksi kehitettävä kohteeni.

Kuva
Tämmöstä tänään. Mä jatkan vielä taistoani koulun kanssa. Mutta vasta huomenna. Ja se on oikeesti huomenna, koska nyt jo ollaa viime tingassa. :D

Nati nati !! :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Isänpäivä

Oli ihanaa viettää isänpäivää iskän ja muiden sisarusten kaa. Viime vuonna tähän aikaan olin Espanjassa vaihdossa ja todennäköisesti seuraavakin menee siellä.
Ostimme isälle kirjan Saksan vankileirit Suomessa.


Isä tykkää sotahistoriasta tosi paljon ja tietää siitä paljon. Häneltä oon varmasti periny oman sotahistoria-innostuksen. :)

Tehtiin siskon kanssa sitten vielä isänpäivälounas. Pihviä kerma-pippurikastikkeen kera, "pottusia" eli sisko teki itse lohkoperunat, fetasalaatti ja jälkkäriks suklaamousse. :)






Totesimme kaikki, että jälkkäristä tulee mieleen Lucan mierda eli paska. :D (Luca on siis mun haukku.) 

Oli kyllä hassun hauska päivä! Näitä lisää! :)

P.s. Eilen sain Espanjasta ihania uutisia! F:n veljen tyttö sai kauniin pienen tytön! Olen kovin onnellinen heidän ja koko perheen puolesta! :) ❤️

lauantai 8. marraskuuta 2014

Helpotus

Koko syksy, ja etenkin viimeinen kuukausi, on työstetty opparia ihan huolella. Pitkiä päiviä ja myöhäisiä iltoja tietokoneen ääressä. Mutta nyt se on kirjoitettu, palautettu, seminaari pidetty, koettu tunnekriisi, oppari korjailtu, palautettu ja hyväksytty sekä saatu lupa laittaa plagiointiohjelmaan. Tämä tarkoittaa nyt siis sitä, että kaikki on tehty mitä tehtävissä on ja hittolainen olen papereita vaille valmis sairaanhoitaja. Vielä on muutama pikku homma hoidettavana ja sitten olisi paperit kädessä. Aika uskomaton fiilis! Jihuu! :)

Mun on pitänyt kirjotella enemmänkin nyt tänne, mutta tuon opparin takia en ole vaa jaksanu enää kirjotella yhtään ylimääräsiä. Eikä mulle oikeastaan ole kuulunutkaan muuta kuin opparia ja muutto Hämeeseen. Nyt ihan pientä taukoa kaikesta suorittamisesta. Vitsi, edes muutama päivä ihan vaan sohvalla makaamista, ulkoilua maaseudun rauhassa koiran kanssa ja vain olla.

Olen hiukan löytänyt uutta suuntaa siihen, mitä tahtoisin oikeasti tehdä työkseni. Mikä antaisi mulle ja mitä mä voin antaa muille. Mutta tämä on vielä vähän suunnitteilla, joten en vielä paljasta sen enempää. ;)

Tässä nyt tältä erää. Olisi kirjotettavaa, mutta tuon oppari-kriisin jälkeen ei nyt ihan irtoa tekstiä.


Kuva



PS. Hyvää isänpäivä-viikonloppua kaikille! :) <3