Kroppa tukossa

Jalat ovat vime lauantaisen jalkatreenin jälkeen vieläkin kipeänä ja niitä särkeekin iltaisin aika kivasti. Päätin, että tämä viikko saisi olla se "pöpön karkoitus" viikko ja keskittyisin salipuurtamisen sijaan aerobiseen treeniin.

Toissapäivänä kävelin vanhan uudesta työpaikastani (olen siis ollut siellä töissä aikaisemminkin vuosia sitten) ja matkaa sieltä tulee noin 6,5km ja aikaa kuluu sellainen tunti. Keli osu kohilleen, mitä nyt hiukan loskaa ja jäätä on, mutta en antanut sen häiritä. Oli hyvät jalkineet jalassa niin ei kastunut sukat eikä tullut liukasteltuakaan.

Eilen kävin salilla ja päätin, että tällä viikolla teen vain pari salitreeniä ja treenaan kummallakin kerralla koko kropan. Kevyesti ja monipuolisesti. Kroppa ei annakaan treenata muuten kuin kevyesti. Jalkaprässissä 180kg 10x3 oli riittämiin. Vaikka pitäisi mennä 10x5 helposti. Jalat sinänsä eivät olleet se missä ongelma oli vaan maha ja ylipäänsä keskivartalo. Turvotus.

Toistojen aikana tunnuin väsyväni todella helposti ja puuskuttaminen alkoi heti ensimmäisellä toistolla. Parin viikon aikana on myös rytmihäiriöitä tullut, joita ei ole viime aikoina muuten oikeestaan ollut. Olen saanut näkyvää turvotusta jo hiukan pois, mutta varmasti tämä viikko ainakin menee turvotusten laskemisessa.

Mun kroppa on siis aivan tukossa. Tätä se varmaan oli silloin ennen, kun söin miten sattuu ja kuin paljon sattuu. Väsyin ja hengästyin helposti jotain fyysistä tehdessäni. Ehkä juuri sen takia yhdessä vaiheessa liikunta olikin niin vastenmielistä eikä tuntunut hyvälle. No ei varmana, jos fiilis on ollut vähintääkin tämä kuin nyt - tai jopa pahempikin. Ei tästä kyllä nauti.

Mutta nyt kun tiedän, että pikkuisen petraamalla tämä olo häipyy ja saan taas sen vanhan fiiliksen ja kropan takaisin, niin yritän vain pinnistellä tämän olon kanssa ja jatkaa. Silloin ennen tämä olisi jo tyssännyt. Mutta kuten olen jo todennut; ihan peiliin saa katsoa ja sinne katsotaankin. Eihän tässä ole mitään tolkkua.

Tänään iltavuoron jälkeen kävelin kotiin. Välillä touhu tuntui extreme-lajilta, kun iltapimeässä peilijäisillä hiekkateillä luistelin mennä. Vähän vauhtia se lihasti ja teki rankemmaksi kävelyä, kun joutui jännittämään lihaksia varautuen horjahduksiin ja mahdolliseen kaatumiseen. Kuitenkin juuri kotiin tulleena on aivan mielettömän hyvä fiilis! Näitä lisää! Huomenna ehkä uusiksi? :)

Nyt ruokaa ääntä kohti, sitten sauna ja aa aaa. Kyllä luulisi uni maittavan. :) 

Puspus. 

Voihan pöhö!

F:n ollessa Suomessa tuli syötyä kyllä niin törkeän hyvin, että nyt sitten vähän turvottaa. En tuon 2 viikon aikana käynyt kertaakaan salille syystä että ilman autoa salille pääseminen on niin haastavaa ja toisekseen ei mieleeni mahtunut mikään treenaaminen. Kyllä toki kävimme kävelyillä, luistelemassa, hiihtämässä, pilkillä yms., mutta ei siltikään syömiset ja liikkumiset tasapainossa olleet.

Olin tosiaan 2 viikkoa lomalla  -  ja lomatunnelmissa. "Kyllä nyt voi mössöttää nassuun kaikkea - olenhan lomalla!" Niin justiin. Espanjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu hiilihydraatti monessakin muodossa; vaalea pullamössöleipä (joka ainakin F:n kohdalla kuuluu joka ikiselle aterialle, ilman ei voi olla), pastat, suklaa, hedelmät ja kasvikset, ... 
Oma kroppani ei enää kestä sellaisia määriä hiilihydraatteja, varsinkaan vaaleaa leipää, kuin mitä ennen olen syönyt ja kuinka F niitä syö. Heti huomaa lopputuloksen. Kyllä tässäkin tulisi löytää se kultainen keskitie. 

Uutta kokeilua: reiden loitonnus taljassa.

Eilen sitten kävin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa salitreenin. Kyllä hapotti! Kyykkääminen ja kaikki muutki pisti enemmän puhalluttamaan kuin että lihakset olisi huutanut hoosiannaa. Se laittoi ketuttamaan, kun katsoi omaa puuskutamista peilistä ja sanoi mielessään itselleen "ihan omaehtoista", ihan itseään voi syyttää.

Kun kiloja ei kyennyt lataamaan niinkuin normaalisti, vaan oli himmattava ettei sydän petä, niin sitten päätin myös ottaa siitä hyödyn irti ja kokeilla jotain uutta. Kun uutta liiketta lähden kokeilemaan aloitan pienillä painoilla. Eka rundi yleensä niin pienillä ettei se oikeestaa tunnukaan missään. Pointtina tässä se, että ensin tulee löytää oikea suoritustekniikka ennen kuin alkaa oikeasti treenaamaan isommilla painoilla. 

Mä sitten kokeilin reiden loitonnusta taljassa. Oli jotenkin todella haastavaa löytää hyvä tuntuma ja liikerata. Ensimmäisellä kerralla tuntuma oli tukijalalla ja sen pakarassa ja alaselässä. Ei todellakaan saavuttu kohteeseen. :D

Kieli poskella mentiin. :P

Nyt ensimmäisenä hankkiudutaan eroon tästä pöhöstä ja nestelastista sekä aletaan jälleen miettimään peilin edessä onko nuo 2 viikon överi nannailut ihan välttämättömiä. Kyllä voi herkutella, mutta se mitä me F:n kanssa harrastettiin, oli jo hyvinvoinnin raiskaamista. Ja miksi pitää tehdä jotain tuollaista, kun aina tietää, että paha olo ja ketutus siitä kumminkin tulee? Niin, siinä miettimistä.

Kohta lenkille.

Hyvää pyhäpäivää! Puspus.

Reppu ja reissumies

"Onko siellä jäävuoria?"

"Ai niiku Titanic-tyyliin? Ei." 

"Höh. Mut tiedoksesi, että mä otan sitte sen oven." 

Kyllä. Olimme siis alkuviikosta Tukholman risteilyllä. Tämä oli mun Luoja-tietää-kuinka-mones-kerta Tukholmassa, mut Franin ensimmäinen reissu niin Tukholmassa kuin Helsingissäkin.

Kelit osu kohillee juurikin meijän reissun ajaksi. Taino ennen risteilyä Helsingissä oli aika jäätävän kylmän tuulisen talvinen keli, mutta Tukholmassa ja palatessa Helsingissäkin oli lämmintä ja aurinko paistoi. Kyllä finski nautti! :)

F ikuisti meidät 500 kruunun seteliin uskoen, että joku päivä tuo seteli löytää vielä tiensä meidän kukkaroon.

Gamla stan.

Reissu oli kaikin puolin aivan ihana, mutta aika kuluu liian nopeeta. Kolme päivää niin alettais jälleen pakkaamaan laukkuja ja on aika kyynelten. Mut yritetään unohtaa vielä se lähteminen ja nautitaan. <3

Eilen F kokeili ensimmäistä kertaa elämässään luistelua ja yllätyin kuinka nopeasti hän sen oppi. Toki harjoteltavaa on, mutta alkuun se eteenpäin etenemisen idea oli vähän hakusessa. Mut näköjää se vanha koira oppii uusiakin temppuja. ;) 

Nii ja

Hyvää ystävänpäivää!<3

Puspus. Besos. <3

Ylpeyden hippusia

Suomen tilanne on menny jonkin aikaa jo hurjaa alamäkeä eikä tulevaisuus ole (ainakaan minulle) kauhean toiveikas. Se jopa pelottaa. Lisäksi meidän suorittaja-yhteiskuntamme ei minua enää nappaa. Taino, ketkä suorittaa plus maksaa veronsa, ketkä yrittävät selviytyä ja ketkä sitten nauttivat tämän maan anteliaisuudesta veromaksajien kustannuksella. 

Noh, mutta nyt kaikesta huolimatta muutaman päivän ajan minussa on kyllä vallinnut suuri ylpeys kotimaastani. Fran tuli keskiviikkona Suomeen ja olemme sitten vähän ihmetelleet tätä meidän lumen valkoista luontoa. 

Käytiin tekemässä muutaman tunnin happihyppely läheisellä järvellä. Ei tullu kummallakaan kylmä - etenkään tuolla etelän hedelmällä. Nahkarukkaset olivat kuulemma superhyvät ja pitivät hyvin lämpöä. Lisäksi tänää pääsivät kokeiluun mummini tekemät sinivalkoiset villasukat, jotka tuntuivat kuulemma todella kivalta ja lämpimiltä jaloissa. 

Torstaina tein meille ehtaa karjalanpaistia. Oli ihan 4 tuntia uunissa. Ja kylkeen tietenki perunoita. Osu ja uppos. ;) 

Jesh, jälleen pieni hipaisu suomalaisuuteen otettu. :D

Tänään varasin meille matkan ja maanantaina lähdemme vähän reissun päälle muutamaksi päiväksi. Ihan tämän maan rajojen ulkopuolelle. ;) 

Ennen sitä (eli tänään) katsastamme vielä hieman Lahen yöelämää. :) 

Puspus.