Roadtrip-story part. 2: Rannikolta rannikolle ja San Marino

Lähdettiin San Maurosta ajelemaan kohti San Marinoa aamuvarhain. Tiedossa oli pitkä päivä ja halusimme saada mahdollisimman paljon päivälle pituutta lähtemällä liikenteeseen aikonnaa. 

San Marinon kääpiövaltio sijaitsee lähellä Italian itärannikkoa, noin 25-30km rannikolta (riippuu mistä päin ja mitä reittiä ajelee ;D). Maasto on mäkistä ja ajoittain haastavaa ajettavaa tiukkojen mutkien ja ajoittain kapenevien teiden takia. Lisäksi vastaan saattaa tulla traktoreita, jotka vievät tien leveydestä huomattavan osan. Ja kun tielläkään ei ole leveyttä, niin... :D 

Maan pääkaupunki San Marino löytyy vuoren huipulta ja sen lisäksi minivaltiosta (maan pinta-ala noin 61km2) löytyy kahdeksan muuta kaupunkia. Kansalaisia siellä on reilu 31 tuhatta.

Alempana kaupungissa tiet olivat erittäin mutkikkaita, mutta sentään vielä kunnon kokoisia. Vanhassa kaupungissa kadut olivat juuri ja juuri auton levysiä ja osa kaduista olivat tarkoitettu vain kävelyyn. Sieltä löytyi siis kaikki, mitä pääkaupungista olettaa normaalisti löytävän, mutta itsellä oli hassu fiilis. Se johtui varmaankin siitä, että ei sitä oikeastaan tajunnut olevansa pikkuvaltiossa tai saatika pääkaupungissa, kun yleensä mielikuvat pääkaupungeista on erilaiset.

Kun tilaa on vähän ja se on kaiken lisäksi vielä vuorella, täytyy osata kerrostautumisen salat. Siellä oli monta taloa ja erillistä rakennusta osittain päällekkäin ja kohosivat rinnettä ylösylösylös! Niin outoa, ihmeellistä, kaunista ja ihailtavaa samaa aikaa! :)

San Marinon korkeimmalla kohdalla löytyy linnakkeet, joka on suosittu turistikohde. Paikka oli todella rauhaisa toukokuussa, kun vielä kesälomalaiset eivät ole vallaanneet sitä. Lisäksi aamusta kun lähtee liikenteeseen niin säästyy ihmisjoukoilta. Olimme siis täydelliseen aikaan siellä. :)

Kun menimme San Marinoon, alkoi satamaan tihuttaen. Ajoittain se loppu ja hetken päästä taas satoi hiljalleen. Onneksemme ei vettä tullut siellä oloaikana pahemmin. Pilvet kyllä valtasi ja suurin osa pilvivallista oli alapuolellamme.

Olimme suunnistamassa pois kohti parkkipaikkaa, kun yhtäkkiä alkoi kaamee vesisade. Kastuttiin kyllä siinä rytäkässä, mutta kesä kuivaa sen minkä kasteleekin. :)

Kovin oli kaunis maa. Kyllä suosittelen käymään San Marinossa, niin ylipäänsä valtiossa kuin että pääkaupungissa. Vuoren linnakkeilta näkee lähes koko valtion sekä linnakkeet ja se keskusta ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Mä digasin!

Oli sopiva aika lähteä jatkamaan matkaa San Marinon vuorelta sataessa kuin saavista kaataen. Jatkoimme matkaa kohti Firenzeä. Pian San Marinon jälkeen pääsimmekin tutustumaan ihan konkreettisesti kuuluisiin Firenzen kukkuloihin. Tie nimittäin oli erittäin mutkaista ja ylä/alamäkistä. Se kurvailu jopa kävi päähän aikalailla ja tulikin jossain kohin huono olo.

Aika hiljaista siellä oli noin niinkuin muiden ihmisten läsnöoloa tarkottaen. Ajoittain ajoimme pienten kylien tai kaupunkien läpi, jotka oli rakennettu täysin "pääväylien" ympärille. Ne olivat todella söpöjä ja olisin halunnut pysähtyä joka ikiseen niistä. Mutta meillä oli suunnitelmamme ja aikataulumme. Oli jatkettava matkaa.

Matkalla Massaan ohitettiin Pisa ja näin ohimennen kaukaa Pisan tornin. Koska kello oli jo sen verran paljon, oli meidän kiiruhdettava Massaan kirjaamaan itsemme sisään mökkiimme, ja päätimme tehdä seuraavana päivänä reissun Pisaan ja tornille.

Roadtrip-story part 3 kertoo sitten Pisasta ja Italian Rivierasta. Siellä oli jo kelit kohillaan. ;) 

Puspus. 

Roadtrip-story part 1: Como-järvi ja itärannikkoa

Juhannus on juhlittu ja siihenkin minut siivitti meidän (mun ja siskoni) 25v. synttärit. :) Juhannusviikonloppu tuli vietettyä osittain myös töissä. Elämä on ollut kaiken muuttohässäkän, työnteon ja muun elämän keskellä todella härdelliä. Siitä syystä tämä blogin puoli on kärsinyt. Ei ole tullut kerrottua juurikaan siitä #roadtripstä :(

Mutta asia korjataa juuri nyt, kun aloitan muutaman postauksen pituisen jutun. Reissun menoa, kuvia ja mahdollisia vinkkejä voi lukasta. :) Joten asiaan... 

Lentokone vei meidät siis Milano-Bergamo-kentälle, joka sijaitsee siis Bergamossa, reilu 40km Milanosta idän suuntaan. 

Auton kanssa tuli pieni muutos suunnitelmiin. Kun mä vielä olen alle 25v., kuulun "riskiryhmään" ja mun takia meijän olisi pitänyt maksaa lisää n. 30€/pvä. Ja toisesta kuskista olisi pitänyt maksaa anyway 14€/pvä. Eli jotta mä olisin saanut ajaa, ni se olisi ollut 44€/pvä lisämaksua. No thanks! Päädyimme ratkaisuun, että J ajaa koko matkan. 

Bergamo ei kuulunut meidän matkasuunnitelmiin, joten lähdimme samantien ajelemaan kohti Como-järveä, kun saimme auton haltuumme. 

Como on aivan upea paikka. Keskellä alppeja kauniin järven rannalla. Rannalla kävellessä voi katsella mihin suuntaan vaa, näet Comoa. Oikealle, vasemmalle, ylös, alas. Siksi itse väitän, että jos Comolle menee, kannattaa panostaa ainakin siihen järvi+alppimaisemaan. Me ruokailtiin ja kahviteltiin järven rannalla mielettömän upeissa maisemissa ja siksi suosittelen muitakin sielläpäin olevia tekemään samoin.

Keskusta sijaitsee järven läheisyydessä, että kyllä sitä sitten pääsee rannalta myös ostoksia tekemään. Myös kaunis kirkko ja kauniit keskustatalot sijaitsevat vain kävelymatkan päässä rannasta.

Comolta lähdettiin ajelemaan kohti itärannikkoa Veronan ja Ferreran kautta. Reitille osui aivan uskomattomia maisemia alppimaisemineen, tasaisena maaseutumaisemana, rannikkomaisemana jne.

Matkan varrella ajoimme lukuisien pikkukylien ja -kaupunkien läpi tai ohitse. Ficarolo nimisen kylän kohdalla silmiini osui kirkon torni, joka oli vinossa! Tässä maassa ei tiedetä vatupassia? :D Pitihän sinne poiketa käymää sen verran, että kuvan sai ja hetken ihmeteltyä. Tosin myös meitä ihmeteltiin paikallisten toimesta, kun kaksi outoa kieltä puhuvaa hömppää kiertää toria ja kuvaa naureskellen heidän kaunista kirkon tornia. :D 

Tarkoituksemme oli asettua yöksi Riminiin, jonne olimme tehneet hotellivarauksen. Ainakin omasta mielestämme. Navigaattori vei meidät Riminiin, mutta paikan päällä todettiin ettei sellaista osotetta ole olemassa, mikä meille varauksen yhteydessä annettiin. Muutama puhelu Suomen suuntaan ja löysimme naapurikaupungista samannimisen hotellin kuin mikä varaamamme hotelli oli. Sinne päästyämme todettiin, että se ei ole enää toiminnassa. Eikä samasta nimestä huolimatta ollut se mihin varauksemme oli tehty. 

Hotellin pitäjä puhui englantia ja halusi tulla paikan päälle auttamaan meitä. Hän soitti varauksessa olevaan numeroon meidän puolesta. Selvisi, että hotellimme on "vaihtunut" ja taas toiseen kaupunkiin. Navigaattori lakkas tässä kohin toimimasta, mutta hotellin pitäjä antoi Riminin kaupunkikartan, joka ei kuitenkaa ulottunu ihan sinne minne meidän piti mennä, mutta hän yritti parhaansa mukaan neuvoa reittiä meille.

Pääsimme oikeaan suuntaan lähtemään kuitenkin. Kun päästiin kyseiseen kaupunkiin, herätin broidin Suomessa ja hän sai meille reittiohjeet perille. 10min ja seisoimme hotellin aulassa. Kolme tuntia siinä sitten meni ihmetellessä/etsiessä hotellia. Kyllä alkoi halkokin kasvaa sopivasti ottaan. Kun saatiin kamat raahattua hotellihuoneeseen, päätimme vielä lähteä hyvin ansaitulle bisselle. 

Aika tosi hiljasta oli San Mauron marinassa. Muutamat hassut ihmiset oli vielä kaduilla meidän lisäksi, ja peräti yksi baari oli enää auki. :D Sinne sitten juomaan muutamat oluset. Kyseessähän on pieni kaupunki, joka on italialaisten suosiossa kesälomakaudella, joka on vasta edessä päin. Alueella on vähemmän muita turisteja. 

Seuraavana aamuna lähettiin jatkaa matkaa kohti San Marinoa, jonne oli matkaa noin 30km. (PSST!! kts. ylempänä oleva kartta!) Kyseinen tiepätkä oli täynnä pikkukyliä ja maaseutumaisemaa riitti silmän kantamattomiin. Maisema oli aika huikeeta ja ei-niin-suora tie teki etenemisestä myös mielenkiintoisemman. :) 

Seuraava postaus kertoo enemmän kääpiövaltio San Marinosta. Pysykää kanavalla! ;D 

Puspus. 

PS. Mahdollisten kirjoitusvirheiden, epäjohdonmukaisuuksien tms. syyksi ilmoitan inhimilliset tekijät, kuten muuttostressi ja kaikenlainen muu aivokapasiteettiä vievät asiat. Pyydän hartaasti ymmärrystä! Kiitos! :) 

Hulabaloo!

Nyt lopetan tämän hiljaisuuden täällä blogin puolella. On ollut niin paljon kaikkea päänvaivaa, ettei kapasiteettia ole jäänyt blogille.

Viime viikon keskiviikkona kotiuduin roadtripiltä, ja laskeuduin suoraan keskelle kimppavalmistujaisjärjestelyjä. Ne oli kyllä isot bileet. Sinne kutsuttiin perus sukusetin lisäksi naapureita, tuttavia ja ystäviä. Kyllä vissiin joku 80 henkee oli messis.

Oli ihana saada hyvä ystävä M Turusta tänne. Emme taas olleet nähneet moneen kuukauteen ja juteltavaa riitti. Lisäksi tapasin hänen poikaystävänsä. ;) Lisäksi siinä meni sitten niinkuin läksiäisetkin. :)

Juhlien ohella mä hoitelin paperiasioita ja muuta järkättävää muuttoon liittyen. Onneksi itse juhlamme järjestyivät rennoin mielin (ja se oli meillä ehtona, että niitä ei stressata!), joten hyvän vapaa hetken sattuessa sain hoidella juttujani. Tällä viikolla on sitten poikettu verotoimistossa, KELAssa, maistraatissa, ylenpaattista sähköpostiviestittelyä käännöstoimiston kanssa, ....

KELAan mun pitää ilmoittaa vakituisesta maastamuutosta, samoin verotoimistoon. Lisäksi verotoimistoon mun pitäisi infota, että verotukseni siirtyy Espanjaan. Olen kuitenkin tilivelvollinen Suomen verohallintoon Espanjaan saamistani tuloista, joten sekin pitää selvittää, että kuinka se käy käytännössä. Ettei verokarhu palmun alle hyökkää myöhemmin. Ja sitä nallea kun kukaan ei halua kimppuunsa.

Ongelmitta ei olla selvitty. Tuntuu, että kaikki mihin mä ryhdyn, ei vaan voi hoitua helpoimmalla tavalla vaan aina tultava jotain bonusta. Mun todistukseni ovat kääntäjällä mun tutkintoni laillistamista varten, mutta loppu viikosta lakimies infosi minua, että niissä käännöiskopioissa olisi kuulunut olla Apostillet ennen kääntämistä. No eihän mulla mitään sellaisia ole.

Aikani selvittelin, ja F soitteli kääntäjälle (on siis espanjalainen firma), niin asia saatiin järjestymään. No problem. Vielä. Mun piti mennä eilen maistraattiin hakemaan niitä Apostilleja todistuksiini ja kaikki menikin ihan hyvin loppumetreille asti. Siellä loppumetreillä, kun mukava virkailija lähti sieltä työhuoneiden syövereistä etsimään notaaria allekirjoittamaan paperit, totesi hän, että oli notaari omin päin lähtenyt aikaisemmin viikonlopun viettoon. Hän tosiaan palasi sieltä työhuonesokkelosta ilman minkäänlaisia allekirjoituksia. Siinä sitten turhautumistani puuhkuin, mutta minkä voit? Ei saanut siihen hätään minkään valtakunnan allekirjoituksia, joten ei muuta kuin odottamaan maanantaita ja laittamaan sähköpostia käännösfirmalle, ettei vieläkään Apostilleja heru. Onneksi he ovat hyvin ymmärtäväisiä.

Lisäksi käyn tämän hulabaloon keskellä töissä. Tulee olemaan rankka loppurutistus, mutta aivan varmasti sen kaiken arvoista. Yli puolentoista vuoden odotus vihdoin palkitaan. <3

Tähän loppuun pari biisiä, joita digailin huolella meijän roadtripin aikana. Ja jotka saa suupielet vääntymään ylöspäin ja stressikäyrän laskusuhdanteeseen. ;)

Nauttikaa kauniista ja lämpimästä säästä!! (Kohta alkaa ne juhannuskelit.:( )
Puspus. Besos. <3