"Hyvää lomaa!" No niinpä niin.
Lentokoneessa tänne tullessa alkoi päänsärky, joka sijottui leuan/poski seudulle (ammattitermillä kolmoishermosärky), mutta kohdillaan olevalla lääkityksellä ja unella vaiva lähti siltä erää.
Päivän sain olla täällä suht' rauhassa kunnes sitten kivut alkoi uudelleen ja asteittain paheni. Käytiin Gibraltarilla, jossa särky alkoi jälleen. Kävin siellä apteekista kysymässä vähän neuvoa. Lähdin sieltä antibakteerisen suuveden (bakteereja tappava) kanssa sekä ohjeena jatkaa ibuprofeiinin ottamista. Kipu helpottui hetkeksi ja oli ihan hyvä olla. Takasin ajellessa kipu alkoi taas ja uutena lisänä tuli reilumpi turvotus sekä leuan/huulen alueen puutuminen. Kaikki kuitenki helpotti myöhemmin ja elämä taas hippasen jatkui.
Muutama päivä meni siis suuvesi+ibuprofeiini-linjalla. Suu ei ole tahtonu aueta niinkää paljoa, että edes lusikka tm. mahtuis sisään. Joten syöminen ollu jokseenkin astetta haastavampaa.
Viime aamuyöstä sitten heräsin valtavaan kipuun, joka valtasi leuan, posken, ohimon ja ulottui jopa niskaan asti. Eli about puolet päästä aivan sökönä. Leuka ei ole ollutkaa niin turvoksissa kun sillo oli. Puhuminenkin kävi työstä. Muutama tunti siinä sitten valvottiin tuskissaan ennen ku uni tuli.
Aamulla sitten koitti sen v-käyrän huipentuma, kun oli luovutettava taistelu, laitettava terveys edelle ja lähdettävä sairaalaan.
Mulla on matkavakuutus, joka ois kattanu tämmösen, mutta päätin kuitenki että mennää iha normi espanjalaiseen sairaalaan (siis julkinen, ei yksityinen). Koska ongelma oli sikäli "helppo" hoitaa, eikä vaadittu suurempia toimenpiteitä.
Ajatuksenani siis nähdä se oikea tavallisten paikallisten tasamaan tallaajien sairaala, käytännöt ja kuinka se KELAsta saatavalla eurooppalaisten sairaanhoitokortilla toimitaan. Nii no, ei siinä tosiaan sen kummempaa kun että annat sen kortin ja siitä jo virkailija hiffaa tilanteen ja toimii sen mukaisesti.
Jos olisin ollut yksin, niin ongelmaksi olisi tullut kielimuuri. Tällä kertaa ainakaan kukaan mua hoitanu hoitohenkilökunnan jäsen ei puhunut sanaakaan englantia. F toimi tulkkina. Pitää muistaa, että toki hyvällä tuurilla myös englantia osaavaa henkilökuntaa saattaa löytyä. Olisin itsekin pärjännyt espanjallani tämän reissun, mutta ponnisteluja se olisi toki vaatinut. Ja tässä kondiksessa ei ensimmäisenä halua alkaa rautalangasta vääntämään, että tulee ymmärretyksi ja saisi asianmukaista hoitoa.
Lopputulema:
resepti 7pvän antibioottikuurille sekä kipulääkkeille. Lisäksi antoivat mulle paikan päällä kortisoni- ja kipupiikit. No siitä se riemu vasta repesi. Pisti yhden neulan pakaraan, laittoi ensin toisen ruiskun, vaihtoi lennossa pelkän ruiskun toiseen ruiskuun ja samaan paikkaan. Ja siihen unohtui alkuperänen kipu/ongelma, kun injektiot tuottivat ihan törkeän kivun pakaraan ja kävellessä koko jalkaan. En pystynyt kunnolla kävelemään js autookin piti mennä heittäytymis-taktiikalla.
Huom! Näin ei kuuluisi tehdä. Ei mua ainakaan ole opetettu todellakaan, että täysin samaa neulaa käytetää kahden eri lääkeaineen antoon ja vielä että täysin samaan paikkaan. Toiseksi se, että tosiaan se tekee ihan saa***an kutaa perälistossa.
Tiedän, että voisi mennä paljon huonommin. Mutta kyllä harmittaa. Luulin, että nämä lomalla kipeänä olemiset loppuisi opiskelujen loputtua.
No mutta, nyt ollaan hiukan viisaampia ja menossa kohti parempaa. Tämmöstä tällä kertaa. Elämä ja loma jatkuu.
Terkkuja siis täältä kipulääkehuuruisesta Espanjasta. Besos. Pus. <3
