MY HAPPY MOMENTS IN YEAR 2016

Vuoden 2016 loppu alkaa häämöttämään. Vastahan vuosi 2015 oli vaihtumassa uuteen vuoteen. Siitäkin on pian se vuosi. Mihin tämä aika oikein menee?

Mutta miten se vuosi 2016 oikein meni noin niinkuin omasta mielestä? 

Edellisessä postauksessa kerroin rankasta ajastani Espanjassa, joten nyt päätin keskittyä mitä kaikkea hyvää ja positiivista myös mahtui vuoteen 2016.


ONNEN JA ILON HETKIÄ VUONNA 2016:

- psykoterapia: mahdollisuus elämän solmujen aukaisuun ja muutokseen sekä päästä elämässä eteenpäin. Yksi parhaimmista asioista, jota elämässäni on tapahtunut. <3

- vuorikiipeily: ensimmäinen vuori valloitettu (toisella yrityksellä). Usko omaan unelmaan sai taas siivet.

- parasailing: korkeanpaikankammoisena ja lähes uimataidottomana 400m korkeudessa merellä toteutettu veneenperässä leijailu oli henkisesti kova paikka. Mutta mä tein sen. :) 

- maailman luokan jalkapallo: Madridissa kävimme Jessen kanssa tsekkaamassa Real Madrid - Gijón -peliä 80 tuhannen muun futisfanin kanssa. Aikaisemmin syksyllä kävimme katsomassa Malagan kotipeliä, joka sekin oli hieno matsi, vaikka tappio tulikin.

- reissaaminen: olin reissussa enemmän kuin koskaan aiemmin; Cordoba, Cadiz, San Fernando, Tarifa, Sierra Nevadan vuoristo kahteen otteeseen, Norjan Stavanger, Pohjois-Espanja (Galicia, Asturias, Cantabria, Baskimaa), Madrid, Portugalin Faro sekä Sevilla. 

- uudet tuttavuudet: viime elokuussa norjalainen Chris sai mut matkustamaan Etelä-Norjaan ensimmäistä kertaa 8 vuoteen. Muutama viikko sitten myöhästyttyäni viimeisestä junasta kotiin jäin viettämään iltaa australialaisen Michaelan kanssa Sevillaan, joka oli mielettömän upea ja unohtumaton ilta. Lisäksi sillä mimmillä on sydän paikallaan. <3

- ystävät: Jesse pysyi rinnallani myös silloin kun kohtasin heikoimman hetkeni. <3 M jaksoi koko vuoden olla tukenani Suomesta käsin, oli asia sitten mikä tahansa. Paras ystäväni J tuli moikkaamaan mua alkuvuodesta ja katsomaan kuinka voin ja elelen. Nyt loppuvuodesta tapasin jenkkiystäväni, joita olen tavannut viimeksi 3,5vuotta sitten, muttei vuodet ja etäisyys ole muuttaneet ystävyyttä. Friends like stars. <3 Lukioaikaisen parhaan ystäväni kanssa totesimme, ettei me toisistamme vaan eroon päästä. Vuosi vaihtuu hänen ja parhaan ystäväni kanssa. Olen näistä ihmisistä erittäin kiitollinen. <3

- sisko Espanjassa: syyskuussa sisko kävi mua moikkaamassa ja olin niin onnellinen, että hän pääsi reissuun pitkästä aikaa. Oli aivan mahtava viikko. <3

- ystävä sai poikavauvan<3: kiljahdin onnesta, kun näin kuvan tuoreesta tulevasta-sydänten-murskaajasta. Uusi elämä, se on aina onnen kyyneleen paikka. <3

- kesäloma Suomessa: mun ja siskon synttäriristeily, isän 60v/juhannus-mökkireissu. Kesän kohokohtia! 

- mä selvisin <3: hetket, jolloin mietin mistä kaikesta olen selvinnyt. En ole luovuttanut, enkä tule luovuttamaan. 

Tuleva vuosi on pelkästään mua varten. Vain ja ainoastaan mulle. Odotan innolla, mitä elämä tuo eteen ja mitä kaikkea voinkaan saavuttaa. 

Vuosi 2017, olen valmis! 

Hyvää Uutta Vuotta 2017! 

Feliz año nuevo 2017! :) 

A DECISION FOR ME

Hyvää Joulun välipäiviä kaikille!

Olen ollut Suomen rajojen sisäpuolella nyt jokusen päivän. Tulin juuri jouluksi kotiin niinkuin halusin, mutta siltikään en olisi ollut valmis lähtemään Espanjan kodistani. Perjantaiaamusta tein kämpillä viimeiset pakkaamiset ja loppusiivouksen sekä luovutin avaimet. Meni viime tinkaan, niinkuin nykyään vähän kaikki, mutta sain kaikki tehtyä ajallaan.

Nyt oli aika tulla tuttuun ja turvalliseen Suomeen, jossa saan rauhassa toipua, työstää ongelmiani ja päästä elämässä eteenpäin. Lisäksi haluan päästä opiskelemaan ja sitä kautta luomaan itselleni työuraa ja elämää haluamaani suuntaan.

Päätös Suomeen paluusta tuli, kun voimavarat loppuivat täysin. Jäin pois töistä, kun töihin mentäessä sain järjettömän paniikki/ahdistuskohtauksen, joka ei tahtonut millään mennä ohitse. Akuuttivaihe kesti noin viisi tuntia, mutta se "jälkimaininki" kesti vielä noin kolmen päivän ajan. Päätöksiä oli pakko alettava tekemään.

Lisäksi sairausloma tuolla oli käytännössä mahdoton, sillä sairaspäiväkorvausta olisin saanut reilu kaksi euroa per päivä (reilu 2€/pvä!!) eli eihän sellaisella elele. Myös tämmöinen seikka tuo epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta. Sen takia töissä oli jaksettava käydä niin kauan kun jaksoin. Eli toipuminen alkoi olemaan lähes mahdotonta niissä olosuhteissa.

Vaikka 1,5 vuotta Espanjassa oli elämäni vaikeinta ja rankinta aikaa, en vaihtaisi mitään. En vaihtaisi mitään tapahtumarikkaasta elämästäni. Kaikki ne asiat oli tapahduttava, jotta olen päässyt tähän pisteeseen. Ja kaiken pahan rinnalla olen kokenut myös hienoja asioita, joita en olisi ehkä muuten kokenut. Se klisee "se mikä ei tapa, vahvistaa" on kyllä totta. Ensin se sattuu vallan perkeleesti, mutta siitä kaikesta tuskasta selvittyä, on henkinen lujuus myös ihan toisella tasolla.

"The pain you feel today is the strenght you feel tomorrow."

Psykoterapian avulla moni elämänsolmu ja -lukko alkoi aukeamaan sekä aloin ymmärtämään omia outoja ajatuksiani ja tuntemuksiani. Sekä niille löytyi nimet; tunneherkkyys (HSP) ja introverttius. Töitä on vielä paljon edessäpäin, mutta suunta on oikea.

Lisäksi vaikeat elämäntilanteet osoittivat oikeat ystävät, laittamaan rajoja itseni ja ihmisten välille, oppinut hiukan enemmän luottamaan itseeni ja tekemään terveen itsekkäitä asioita. Psykoterapiassa opin monen asian pääni sisällä olleen kehittyneen väärällä tavalla. Esim. uusi, täysin vieras asia mulle oli tuo termi "terve itsekkyys". Aikaisemmin mulle kaikki itsekkyys on pahasta. Nyt tiedän olleeni vääränlaisen ajatuksen vanki.

HSP ja introverttius antoivat selityksiä, mutta nyt ollaan myös haasteen edessä: pitäisi opetella elämään näiden piirteiden ja ominaisuuksien kanssa, ottaa ne huomioon päätöksenteossa sekä opastaa läheisiäni, jotta he myös ymmärtävät mistä on kyse. Jo nyt olen oppinut ymmärtämään sen, että läheisten (perhe, ystävät) ymmärrys näitä asioita kohtaan on avainasemassa. Ilman ymmärrystä en voi päästää lähelle. Oli kyseessä kuka tahansa.

Härmän verran lunta ja aurinko. Voisi olla huonomminkin. 

Niin kun varmasti huomasitte Espanjassa en oikein saanut blogia päivitettyä muutakuin sillon tällöin reissujuttuja, sen tähden ettei elämäni ollut todellakaan julkistamisen arvoista. Reissuista ym. mukavista kokemuksista kirjoittelin, koska halusin myös "tallentaa" hienoja, kivoja kokemuksia ylös, jotta myös myöhemmin heikolla hetkellä voin muistella, että on sitä jotain hyvääkin ollut. Ja unelmia saavutettu (ensimmäinen vuori huiputettu) !!! :)

Tätä myöten blogi saa luvan hakea jälleen uutta linjaa: päiväkirjamaisesti kirjoitettu blogi, jossa
- kirjoittelen HSP/introvertin elämästä, miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa muhun
- opetelen elämään HSPn/introverttiuden kanssa tämän päivän yhteiskunnassa (tämä ehkä suurin haaste!)
- ryhdyn jälleen työstämään elämäntapamuutosta ja työstämään omaa henkistä sekä fyysistä toipumista
- reissaamisesta ja niistä kokemuksista, elämästä.

Tässä on mun yksi terapiamuotoni piirtämisen rinnalla. Mieli lepää!! <3

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Henkinen kasvu, täältä tullaan. <3

Hyvää loppuvuotta! <3 

Ps. Postaukset Pohjois-Espanjan/Madridin ja Portugalin reissuista tulevat kyllä vielä. :) 

TRAVEL SPAIN: ASTURIAS

Matkamme jatkui Galiciasta Asturiaksen itsehallintoalueelle. Yövyimme Oviedossa, joka oli jo toisenlainen kaupunki kuin esim. Santiago. Oviedon arkkitehtuuri muistutti jo hyvin paljon eurooppalaista mallia. Valkoisia pikkutaloja, kuten Andaluciassa on, ei enää oikeastaan näkynyt.

Asturialaiset on siiderikansaa, vähän niikun mekin, mutta voin sanoa espanjalaisen siiderin olevan ihan toista, kun mitä meillä ollaan totuttu juomaan. Se on hyvin.. en tiedä, hiivamainen? Ja aika kitkerää. Mutta koska olimme Asturiaksessa, tuossa sidukan pyhässä mekassa, olihan meidän pakko testata yhden pullollisen verran.

Toinen erikoisuus Asturiaksessa on tuohon siideriin liittyen, nimittäin kaatotapa. Pullo nostetaan ylös pään yläpuolelle ja toisessa kädessä lasi noin lantion korkeudella. Mä luulin sen olevan sellainen vanha vähemmän nykyään esillä oleva perinne, mutta kyllä se on ihan yleisessä käytössä oleva kaatotapa. Ainuttakaan siideripullollista en nähnyt kaadettavan muulla tavalla. Taitavimmat sidukan kaatajat nostaa toisen käden niin ylös kun saa ja toisen niin alas kun saa. Ja sidukat ei ole missään muualla kuin siellä lasissa.

(Kuvaahan tämä urpo ei sitten tajunnu ottaa.)

Kävimme antamassa mulle siedätyshoitoa eräässä baarissa, jossa oli käynnissä Real Madridin peli. Ja miten niin siedätyshoitoa? Ihan sillä, että en järin paljoa digaa tai arvosta kyseisen joukkueen tapoja yrittää kikkailla pelin lopputulosta, kun omat varsinaiset futistaidot ei riitä. Ja kyllä, viittaan filmaamiseen ja aivan kaikkeen siihen, mitä siellä kentällä näkee tapahtuvan. Siis muuta kun sitä itse jalkapalloa. Mun ei tarvitse nähdä kun Pepen naama niin kiehuu.

Eikö olekin kuin Suomen alkava syksy konsanaan?

Oviedossa vuokra-Renaultin nokka lähti kiihdyttämään kohti Gijónia; upea, pohjoisespanjalainen satamakaupunki. 

Myös Gijón, niinkuin suurin osa näkemästäni, on eurooppalaistunut. Vanha pohjoisespanjalainen arkkitehtuuri näkyy vanhassa kaupungissa, mutta ympärillä oleva on uutta.

Tyhjistä siideripulloista tehtyä taidetta. 

Tällä reissulla tuli jokaisessa vastaantulleessa kirkossa vierailtua. Kirkon rappusia ylösnoustessa joka askeleella tuntuu kun taakka sydämeltä ja harteilta vähenee. Kirkon oven aukastua ja sisään astuessa jokaikinen kerta sisimpäni täyttyi mm. harmoonisesta, anteeksiantavasta ja hyväksyvästä tunteesta enkä kokenut olevani yksin. Jokaisella kirkkokerralla itkin lohduttomasti, mutta se on mielettömän puhdistavaa. <3 

Täällä julkinen kirjasto on hienompi kuin meillä Sipilän duunipaikka.

Asturiaksesta matkamme jatkui kohti itää ja Cantabriaa. Seuraavaksi sitä siis. ;)

Hasta luego! Besos <3 

TRAVEL SPAIN: GALICIA

Reissu alkoi lennoilla Malagasta Madridiin, josta neljän tunnin odottelun jälkeen jatkolennolla Santiago de Campostelaan. Reissukaverini J ei ole koskaan ollut aikaisemmin lentokoneessa, joten koko prosessi lentojen varaamisesta aina sinne lentokentältä ulospääsyyn oli kokonaan uusi juttu hänelle. Ja sehän tarkoitti mulle oppaan hommia. :D

Ensimmäisenä kohteenamme oli tosiaan Galicia ja Santiago de Campostela. Vettä satoi lähes koko ajan ensimmäisenä iltana ja kävimmekin ostamassa kunnollisen sateenvarjon, joka kestääkin jotain. Tiedossamme oli, että pohjoisessa tähän vuoden aikaan (ja muinakin vuodenaikoina) on sateista. Ja sanoisinkin, että ilmasto on paljon lähempänä Suomen kuin Andalucian ilmastoa. Suomen sateinen lokakuu - noin niinkuin suurinpiirtein.

Google Maps

Merenelävillä on suuren suuri paikka galicialaisessa ruokapöydässä. Kauppahallin ja tapas-baarin ovella voi haistaa meren ja ruokalistaa katsellessa huomaa, että 75-90%:sesti menú on mereneläviä. Ja sitten sun reissukaverisi ei voi sietää mereneläviä.. Uff.

Chorizo-mansikka-juusto-pincho. Oli aika mielenkiintoinen makuyhdistelmä, mutta siis hyvällä tavalla! :)

Nämä ovat jonkun merenelävän otuksen peniksiä. Kallista tavaraa, mutta kuulemma hirvittävän hyviä.:D 

Espanjassa on useissa osissa maata nykyään tapana tarjota pieniä tapaksia/pinchoja kylkiäisinä oluelle tms. juotavalle. Santiagossa saimme yhdessä baarissa (kuva yllä) merellistä paellaa, chorizo-pinchoja, pähkinöitä ja sipsejä. Ja kaikki nämä saadaksemme meidän piti ostaa kaksi cañaa eli pientä olutta, jotka maksoivat yhteensä 4e. Toisessa paikassa jokasta olutta kohden tuli pala espanjalaista tortillaa. Nälkä lähtee siis juomalla. ;)

Seuraavana päivänä lähdimme ajeleemaan kohti Oviedoa. Välietappina, ja itseasiassa päivän pääkohteena, oli Playa de las Catedrales eli Katedraalirannat. Aivan mielettömän upea paikka merenrannalla ja kameralle oli taas paljon duunia. :)

Google Maps

Sateesta ja muusta kehnosta kelistä huolimatta Galicia oli aivan upea paikka; ihmiset, ruoka ja luonto ihan erilaista kuin Andaluciassa. Ja todellakin hyvällä tavalla. :)

Seuraavassa postauksessa: Asturias.



Besitos. <3

TOP OF THE IBERIA

Viime perjantai-iltana lähdimme Jessen kanssa Sierra Nevadaan tarkoituksenamme vihdoinkin kiivetä Mulhacenin (3 479m, Peninsulan korkein vuori) huipulle asti.

Viime toukokuussa yritimme ensimmäisen kerran huipulle, mutta jäi haaveeksi keliolosuhteiden takia. Tuuli yltyi, mutta pysyi kohtuuden rajoissa, sekä lisäksi valosat tunnit alkoivat käymään liian vähiin. Nyt vaan kysyn, että niin mitkä keliolosuhteet? Tästä lisää kohta. ;)

Tuossa viime viikolla oli tosiaan yksi sairaalareissu takana. Viikko sitten maanantai-ilta aloin oksentamaan, joka jatkui läpi yön, aamun ja aamupäivän. Välillä tuli kummastakin päästä. Se kipu oli aivan mieletön ja polte helvetillistä.

Tiistaina puolen päivän maissa tuli viimeinen niitti, kun aloin olemaan niin kuiva että sydän alkoi oireilemaan ja sitä myöten moni muukin vaiva ilmeentyi, mm. kaikkien raajojen puutuminen ja jäykistyminen. Sairaalassa tilanne hoidettiin kuitenkin hyvin nopeasti ja puolessa tunnissa olin täydessä unessa tippaletkuissa.

Lääkäriltä sain kuitenkin luvan lähteä Sierra Nevadaa, jos vain oma vointi sen sallii. Olin pitkälti loppuviikon pois töistä, koska aika monta päivää meni, että sai syötyä. Tai edes uskalsi miettiä mitään ruokaa. Vieläkin pelkään pikkusen syödä. Kyllä sen verran kamala kokemus kaikkinensa.

Mä olin varautunut reissuun useammilla varavaatteitta, jos sattuu "housut mennä vaihtoon". Otin tietoisen riskin kyllä siinä, etten olisikaan ollut tarpeeksi toipunut ja saanut siellä taas samaa vaivaa tms. En syönyt vielä kunnolla, enkä syö vieläkään. Nousuaamuna join jokusen kulauksen kahvia, söin kolme haukkua sämpylästä ja that's it. Edellisiltana olin syönyt bolognese-annoksen, joka kyllä sekin oli sen päivän ainoa ruoka. Ei olla tässä nyt taas ihan vahvimmillaan. :/

Tästä se urakka alkoi..

Noin kolmen tunnin nousun jälkeen olimme näköalapaikalla, jossa pidimme suunnitellun ruokatauon. Itse tuossa kohdin vedin vain myslipatukan ja muutaman kulauksen vettä. Ei pystynyt enempää eikä oikeestaan ollut edes nälkäkään.

Pikaisen tauon jälkeen lähdimme jatkamaan. Näky oli kyllä aika mielenkiintoinen, kun katselimme levähdyspaikaltamme, että reittimme jatkuu suoraan pilven sisään. Säätiedotus lupaili hiukan erilaisempaa säätä kyseiselle päivälle; aurinkoa ja hyvää kiipeilykeliä. Toisin kävi…

Lähes koko vuori oli sadepilven sisällä. Pikkuhiljaa ylemmäs kiivettyämme pilvessä kosteus vaan lisääntyi lisääntymistään ja tunnin kiipeämisen jälkeen olimme jo märkiä. Ja kun ei edes sada vaan se ilma ympärillä kaikkinensa on kosteaa - sadepilven sisällä kun ollaan. Siihen jäätävä ja mielettömän voimakas pohjoistuuli ja vieläpä muutaman kilometrin korkeudessa. Tuuli tempasi mut aika nätisti polvilleen kerran. Lämpötilasta ei ole tietoa, mutta oikeasti siellä oli kylmä. (Alempana "lämpösemmässä" oli +5, joten kyllä ylhäällä tosiaan oli aika rapsakka keli.)

Näköalapaikalla viimeinen ruokatauko ennen kiipeämistä.

Toden totta vuorella oli kylmä, kylmempi kun yleensä lokakuussa on. Tästä kertoi jo se, että vuorella oli reippaasti lunta. Normaalisti sitä tulee vasta marras-joulukuun vaiheessa.

Oli siellä jo lunta, vaikka on vasta lokakuu. Normaalisti lumet ilmestyvät vasta 1kk myöhemmin…  

Huipulla! :D

Kivikasoja seuraamalla pysyy reitillä.

Alastulossa saimme pääsimme kyydillä takaisin base campille. Jesse oli jo huipulla läpeensä jäässä, kädet ja sormet valkosena ja osittain jo sinertivät. Meidän ei pitänyt kyytiä tms. ottaa, mutta oli pakko saada Jesse sormineen lämpimään. Kyyti säästi meiltä noin 1,5-2 tuntia. Yhteensä reissuun meiltä meni suurin piirtein 8 tuntia.


Summa summarum:
Tämä oli kyllä aivan mielettömän hieno kiipeämisreissu. Etenkin kun huipulle asti päästiin. Viimeiset 2-3 tuntia nousua olivat kyllä yhtä helvettiä, alas tultiin aika vauhdilla. Koskaan Suomessakaan ollut noin jäissäni ja montaa tuntia. Toisaalta, en myöskään ole vuorelle kiivennyt. :D

Näin jälkikäteen ajateltuna kehnot nousuolosuhteet kaikesta huolimatta teki koko reissusta mielettömän. Etenkin se itsensä voittamisen tunne, kun joutuu todella laittamaan itsensä likoon, mennä todelliselle epämukavuusalueelle. Helvetilliselle alueelle. :D

Nyt on ensimmäinen vuori vallattu ja näin myös otettu ensimmäinen askel kohti unelmaa (vuorikiipeily). Tähän tämä ei tule todellakaan jäämään vaan tästä tämä vasta alkoi! ;)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin… ;)

Besito! <3

SHE WAS HERE AND I'LL BE THERE

Viime viikot ovat olleet kiireisempiä pitkään hetkeen. Sain vihdoin ja viimein vierailijoita käymään Suomesta. Jälkimmäinen heistä oli mulle erittäinkin spessu monella tapaa; kaksoissiskoni, joka ei ole reissannut moniin vuosiin. Nyt hän viimeinkin pääsi täällä käymään ja olin jo pitkän aikaa sitten päättänyt tehdä Kikan viikosta ikimuistoisen.

Ennen siskoani vuorossa oli äiti, joka oli tosin täällä jo kolmatta kertaa käymässä; ensimmäisen kerran vaihdossaoloaikanani ja toisen kerran vuosi sitten pian Espanjaan muuttoni jälkeen. Meidän viikko oli aikalailla enemmänkin äiti-tytär-viikko kuin innoissaan paikasta toiseen turistina säntäämistä. Vähän tuli otettua kuvia, mutta sitäkin enemmän tuli puhuttua äitin kanssa. Oli todella voimaannuttavaa. <3 Siitä viikosta ei kauhiasti ole kerrottavaa yleisölle, joten keskittykäämme tällä kerralla Kikkaan. :D

Heti ekana kerrottava kuinka ylpeä olen siskostani, joka a) matkusti ekaa kertaa yksin, b) on lentopelkoinen c) edellisestä kerrasta lentokoneessa on kulunut lähes 10 vuotta! Pistäkääpä nuo kaikki samaa pakettiin niin huhhuh! Mutta jukulauti sieltä se likka tuli kentällä mua hymysuin vastaan. :) <3

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ajelemaan Gibraltarille. Kikka ei tästä tosin tiennyt mitään vaan tyytyi yllättävänkin helposti epämääräiseen vastaukseen. Hänelle valkeni vasta hieman ennen rajanylitystä ja passitarkastusta minne olimme menossa. :D

Kikan lomaviikko osui aivan täydelliseen ajankohtaan: feriaviikko. Kyseessä on siis työväen fiesta, jota oikeasti juhlitaan viikon ajan. Se on vähän niinkuin meidän pidennetty vappu. Taino - saattaapi se Suomessaki vähän venähtää. :D

Flamencomekkoja, komeita miehiä puvuissaan, musiikkia, tanssia, hevosia ja rattaita, tivolilaitteita, narustavetoa… perfecto!

Erään kauniin lomapäivän lounasreissu paikantui Mijas Puebloon, se kylä tuolla vuorilla. Mä olen kovasti tykästynyt siihen kylään, siellä on niin aitoa alkuperäistä espanjalaista meininkiä. Fuengirola on hyvin pitkälle turismia varten rakennettu kaupunki, vain muutamia pieniä "alkuperäisia" alueita lukuunottamatta, kuten vanhakaupunki ja Los Bolichesin vanhat osat. Alkuperäisillä meinaan siis ennen turismin tuloa kalastajakylien aikaan. 

Moni päivä meni kaupungilla kävellen, Kikka kuvaillen ja minä tapaksista haaveillen. Me emme kummatkaan ole mitään uima-altaalla taikka biitsillä notkujia, varsinkaan jos tarkoituksena on pelkkä itsensä grillaaminen. Emme olleet kertaakaan Kikan kanssa altaalla tai rannalla. Hänen omasta pyynnöstä ja mielenkiinnostamattomuudestaan. :)

Ja sitten on mun vuoro ottaa reissureppu selkään: hetken päästä suuntaamme Hra Jeesuksen kanssa Sierra Nevadaan. Huomen aamusta alkaa jälleen nousu kohti Mulhacenin huippua. Tällä kertaa meininki on todellakin nousta sinne toppiin asti. Koko viikon ajan keli näytti olevan yhtä kuraa koko viikonlopun ajan, mutta äsken tarkistettuani paikallissään totesin ilokseni, että huomiselle on luvassa aurinkoa! Toivottavasti näillä myös mennään!!

Wish me luck! :)