Pitkä hiljaiselo Espanjan jälkeen. Selvisin kuin selvisinkin takaisin Suomeen, tulehduksesta huolimatta. Onneksi paluun jälkeen sai vielä viikonlopun lepäillä ja ladata akkuja ennen kuin tarvitsi töihin lähteä. Seuraavalla viikon menin sitten päivystykseen ja repivät kaksi viisuria pois. Selvisin siitä operaatiosta yllättävän helpolla. Tässä on nyt sitten yritetty käydä töissä, parannella itseään ja nukkua nukkua nukkua... sillä kaksi antibioottikuuria peräkkäin vie vähän poweria.
Tällä viikolla ollaan myös laitettu pyöriä pyörimään. Jotta voin työskennellä Espanjassa sairaanhoitajana, tulee mun myös siellä itseni laillistaa. Sitä varten mun pitäisi käännätyttää mun tutkintotodistus espanjan kielelle ja lähettää ne asianmukaisten leimojen kanssa Espanjaan. Mulla on siellä jo lakimies, joka auttaa mua tässä prosessissa. Sitten olisi asunnon etsimistä (taidan delekoida tämän homman F:lle :D), verotoimistossa ja KELAssa juoksemista, eläinlääkärireissua Lucan kanssa... Ja eilen vielä otin töitä juhannuslistalle. Toivottavasti vuorokauden kaikki 24 tuntia riittäisi. :D
Eli toisien sanoen täällä aletaan valmistelemaan muuttoa. Monenmoista mutkaa ja muuttujaa on tullut, jonka tähden muutto on lykkääntynyt. Sitten kuitenkin on muistettava se järkikin, kun lähtee maailmalle. Että oikeasti on säästöillä ym. huomioinu mahdolliset "elämän alottamis"-kustannukset. Ja oikeastaa tuon "mahdolliset"-sanan voi ottaa pois. Niitä on kuitenkin - enemmän tai vähemmän. Omalla kohdalla on montaki rahareikää ennen kuin edes nousen, tai noustaan Lucan kanssa.
Mun pieni got to do-lista:
- Lucalle siru ja passi + IATA:n hyväksymä kuljetushäkki ruumaan.
- Verotoimistoon ilmottaminen
- Kelaan ilmottaminen
- Lentolippu mulle ja naperolle
- Mullekin uusi passi
- Laillistamisprosessin paperisota: todistusten kääntäminen, Aportille-leimat, lähetäminen lakimiehelle, ...
- Pankki- ja vakuutusasiat
- Mitä muuta virastoissa juostavaa..
Ja tosiaan lupasin töitäkin tehdä. Noh, ulkomaille muutto on iso prosessi ja kaikkeen on varauduttava. Olen kyllä enemmän tai vähemmän peloissani, mutta koen sen olevan normaalia ja toisaalta suotavaa. Pelko saa miettimään mahdollisia uhkakuvia, jolloin pystyy varautumaan ja valmistautumaan mahdollisimman hyvin. Mutta se pelko ei mulla kuitenkaan niin voimakas ole, että lamaantuisin tai olisin oikeasti kauhuissani. Mä olen innoissani.
Mua alkaa kypsyttämään (etenkin suomalaisten) epäilevä asenne muuttoa kohtaan. Koska taloudellisesti (mikä tässä maassa on erittäin tärkeää ja ihmisarvosi mittaava asia) ei ole järkeä lähteä sinne kattoo, kuin likan käy. Mä tiedän sen. Mutta mulle ei anna mitään arvoa myöskään se, että jäisin tähän maahan "varman työn ja toimeentulon takia". Toisekseen, olen vielä nuori ja maailma avoin. Minulla ei ole perhettä tms., jonka takia olisin velvoitettu jäämään minnekään kenenkää tai minkään takia.
Tiedän monen puhuneen, etten tule Espanjaan lähtemään tai olen siellä
3viikkoa ja sitten maitojunalla kotiin. Niin, kyllähän tässä maassa
kateellisia ihmisiä riittää ja heidän panettelujaan. Itse uskon
unelmaani ja siihen, että kykenen tähän.
Kaikesta huolimatta mä olen oikein onnellinen ja innoissani, että mulla on tämmöinen mahdollisuus toteuttaa unelmaani ja että parisuhteeni pääsee vihdoin ansaitsemalleen levelille eli paljon läheisyyttä sisältävään yhdessäoloon. <3
P.S. Sitten lisää happyhappy-uutisia kerrottavana. Ylihuomenna tähän aikaan mä ja mun paras ystäväni istutaan lentokoneessa suuntana Pohjois-Italia. Vuokrataan auto ja lähetään ajeleen. Katselaan minne tie vie. ;) Instagramia pyrin päivittelemään.
Nauttikaa nyt kauniista kelistä! Tällä Hämeessä ainakin on lämmin ja aurinko paistaa! Meinaan kävellä iltavuoroon, vaikka tuo pyöräkin olisi olemassa. :D
Puspus!
Tällä viikolla ollaan myös laitettu pyöriä pyörimään. Jotta voin työskennellä Espanjassa sairaanhoitajana, tulee mun myös siellä itseni laillistaa. Sitä varten mun pitäisi käännätyttää mun tutkintotodistus espanjan kielelle ja lähettää ne asianmukaisten leimojen kanssa Espanjaan. Mulla on siellä jo lakimies, joka auttaa mua tässä prosessissa. Sitten olisi asunnon etsimistä (taidan delekoida tämän homman F:lle :D), verotoimistossa ja KELAssa juoksemista, eläinlääkärireissua Lucan kanssa... Ja eilen vielä otin töitä juhannuslistalle. Toivottavasti vuorokauden kaikki 24 tuntia riittäisi. :D
Eli toisien sanoen täällä aletaan valmistelemaan muuttoa. Monenmoista mutkaa ja muuttujaa on tullut, jonka tähden muutto on lykkääntynyt. Sitten kuitenkin on muistettava se järkikin, kun lähtee maailmalle. Että oikeasti on säästöillä ym. huomioinu mahdolliset "elämän alottamis"-kustannukset. Ja oikeastaa tuon "mahdolliset"-sanan voi ottaa pois. Niitä on kuitenkin - enemmän tai vähemmän. Omalla kohdalla on montaki rahareikää ennen kuin edes nousen, tai noustaan Lucan kanssa.
Mun pieni got to do-lista:
- Lucalle siru ja passi + IATA:n hyväksymä kuljetushäkki ruumaan.
- Verotoimistoon ilmottaminen
- Kelaan ilmottaminen
- Lentolippu mulle ja naperolle
- Mullekin uusi passi
- Laillistamisprosessin paperisota: todistusten kääntäminen, Aportille-leimat, lähetäminen lakimiehelle, ...
- Pankki- ja vakuutusasiat
- Mitä muuta virastoissa juostavaa..
Ja tosiaan lupasin töitäkin tehdä. Noh, ulkomaille muutto on iso prosessi ja kaikkeen on varauduttava. Olen kyllä enemmän tai vähemmän peloissani, mutta koen sen olevan normaalia ja toisaalta suotavaa. Pelko saa miettimään mahdollisia uhkakuvia, jolloin pystyy varautumaan ja valmistautumaan mahdollisimman hyvin. Mutta se pelko ei mulla kuitenkaan niin voimakas ole, että lamaantuisin tai olisin oikeasti kauhuissani. Mä olen innoissani.
Mua alkaa kypsyttämään (etenkin suomalaisten) epäilevä asenne muuttoa kohtaan. Koska taloudellisesti (mikä tässä maassa on erittäin tärkeää ja ihmisarvosi mittaava asia) ei ole järkeä lähteä sinne kattoo, kuin likan käy. Mä tiedän sen. Mutta mulle ei anna mitään arvoa myöskään se, että jäisin tähän maahan "varman työn ja toimeentulon takia". Toisekseen, olen vielä nuori ja maailma avoin. Minulla ei ole perhettä tms., jonka takia olisin velvoitettu jäämään minnekään kenenkää tai minkään takia.
 |
| Kuvan lähde |
Kaikesta huolimatta mä olen oikein onnellinen ja innoissani, että mulla on tämmöinen mahdollisuus toteuttaa unelmaani ja että parisuhteeni pääsee vihdoin ansaitsemalleen levelille eli paljon läheisyyttä sisältävään yhdessäoloon. <3
 |
| Kuvan lähde |
P.S. Sitten lisää happyhappy-uutisia kerrottavana. Ylihuomenna tähän aikaan mä ja mun paras ystäväni istutaan lentokoneessa suuntana Pohjois-Italia. Vuokrataan auto ja lähetään ajeleen. Katselaan minne tie vie. ;) Instagramia pyrin päivittelemään.
Nauttikaa nyt kauniista kelistä! Tällä Hämeessä ainakin on lämmin ja aurinko paistaa! Meinaan kävellä iltavuoroon, vaikka tuo pyöräkin olisi olemassa. :D
Puspus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti