No en nyt tiiä.
Olen puhunu ja peukuttanut paljon terveellistä ruokavaliota ja elämäntapoja ylipäätään. Täällä elämän mennessä "vähän" eri tavalla kuin kuvittelin, heijastuu kaikki elämän surut ja sirut elämäntapoihin. Se alkaa unen määrän ja laadun heikkenemisestä, jonka jälkeen väsymys vähentää nopeasti ruokahalua, joka näkyy sitten iltarohmuiluna koko päivän kestäneen "paastoilun" jälkeen. Energiavajaus vähentää jaksamista ja lisää stressiä, joka heikentää entisestään unta. Repeat.
Valehtelematta en ole näin pehmeässä kunnossa ollut sitten öbaut vuoden 2011. En myöskään ole kokonaisvaltaisesti voinut näin huonosti moneen vuoteen. Huonot elämäntavat lisää huonoa henkistä pääomaa, joka taas vaikuttaa uneen, syömiseen ja liikkumiseen. Se on noidankehä, josta on vaikeaa päästä ulos. Ainakin mulle.
Miten Espanjassa on mennyt?
Täällä Espanjassa olen ajoittain elänyt niitä pieniä ajanjaksoja, että olen syönyt terveellisesti 5-6 kertaa päivässä, liikkunut niinkuin kuuluukin ja nukkunut hyvin. Nämä ajanjaksot tyypillisesti on kestäneet 1-3 päivää. Ja sitten taas pfff...
En ollut käynyt salilla pitkään aikaan ja reilu kuukausi sitten juoksuaskeleet katosivat penikkataudin myötä. Jesse kanssa on suurin osa vapaa-ajastani kulunut eikä sitä ole todellakaan vietetty terveellisillä elämäntavoilla höystettynä. Päinvastoin. Kuvitelkaa tämä: vapaapäivä, merenranta ja +20... mikä puuttuu? No se olut. Taas - pfff...
Miten nämä huonot elintavat näkyvät nyt minussa?
Iho on huonona ja punoittaa, pientä nyppyä ja näppyä on ilmaantunut kaulttaaltaan, selluliittia löytyy. Vatsamakkaroita voi alkaa kohta laskemaan taikka sitten ruokailun jälkeen "raskausvatsa" pömpöttää. Vaatteet kiristää taikka eivät mene enää edes päälle. Ahistava tunne etenkin vatsan kohdalta.
Henkinen hyvinvointi on myös kärsinyt. Olo on aina väsynyt, aamulla ei jaksaisi nousta ylös. Mitään ei jaksa tehdä. Helposti ärsyttää ja v***ttaa ja käämit palaa. Malttia ei löydy.
Miten tästä eteenpäin?
Viime viikolla lempparistudiolla lemppariohjaajani aloitti meditaatiotunnit. 45 minuuttia täydessä hurmiossa ja aivan hiljaa. Ei mihinkään kiire. Kukaan ei odota. Kukaan ei käskytä. Vain minä, maailma ympärillä ja hengitys.
Lisäksi kävin ekaa kertaa salilla sitten helmikuun alun eli noin pariin kuukauteen. Olin aivan liekeissä. Tätä olin kaivannut. Enkä todellakaan tiedä miksi se oli elämästäni jäänyt pois. Juoksuharrastus on tehnyt myös tuloaan reippailla kävelymäkitreeneillä ja kevyillä juoksulenkeillä. Se joulukuun maraton odottaa edelleen. Haluan oppia edellisestä ja aloittaa rauhaksiltaan, jotta vältyn turhilta tulehduksilta ja ettei penikkavaiva ilmesty taas.
Viimeisen parin viikon ajan ruoka on alkanut maistumaan ja muutaman tunnin välein vatsa jopa huutaa ruokaa. Tämä on ollut viime kuukausina harvinaista. Otetaan siis neuvosta vaari ja aletaan syömään. Hehkuttamaani munakashässäkkää on kokkailtu mun keittiössä todella tiuhaan tahtiin. Kanaa sekä kasviksia ja vihanneksia on kulutettu myös paljon viime aikoina.
Onko se niin, että pitää menettää jotain arvostaakseen sitä? Näemmä. Ja vieläpä sen kun joutuu tekemään useaan otteeseen. Mutta nyt on saatu lupaava startti tämän kertaiselle elämäntapamuutokselle. Jokaisen on pidettävä itsestään huolta, koska kukaan ei sitä tee kenenkään puolesta. Eikä voi. Kaikki lähtee itsestä. Omissa nahoissa se on elettävä sinne hautaan asti. Ja milloin se hauta kutsuu sekä mimmoisessa kropassa sitä odottelee, voi jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...
Hasta luego. Besos. <3
Olen puhunu ja peukuttanut paljon terveellistä ruokavaliota ja elämäntapoja ylipäätään. Täällä elämän mennessä "vähän" eri tavalla kuin kuvittelin, heijastuu kaikki elämän surut ja sirut elämäntapoihin. Se alkaa unen määrän ja laadun heikkenemisestä, jonka jälkeen väsymys vähentää nopeasti ruokahalua, joka näkyy sitten iltarohmuiluna koko päivän kestäneen "paastoilun" jälkeen. Energiavajaus vähentää jaksamista ja lisää stressiä, joka heikentää entisestään unta. Repeat.
Valehtelematta en ole näin pehmeässä kunnossa ollut sitten öbaut vuoden 2011. En myöskään ole kokonaisvaltaisesti voinut näin huonosti moneen vuoteen. Huonot elämäntavat lisää huonoa henkistä pääomaa, joka taas vaikuttaa uneen, syömiseen ja liikkumiseen. Se on noidankehä, josta on vaikeaa päästä ulos. Ainakin mulle.
Miten Espanjassa on mennyt?
Täällä Espanjassa olen ajoittain elänyt niitä pieniä ajanjaksoja, että olen syönyt terveellisesti 5-6 kertaa päivässä, liikkunut niinkuin kuuluukin ja nukkunut hyvin. Nämä ajanjaksot tyypillisesti on kestäneet 1-3 päivää. Ja sitten taas pfff...
En ollut käynyt salilla pitkään aikaan ja reilu kuukausi sitten juoksuaskeleet katosivat penikkataudin myötä. Jesse kanssa on suurin osa vapaa-ajastani kulunut eikä sitä ole todellakaan vietetty terveellisillä elämäntavoilla höystettynä. Päinvastoin. Kuvitelkaa tämä: vapaapäivä, merenranta ja +20... mikä puuttuu? No se olut. Taas - pfff...
Miten nämä huonot elintavat näkyvät nyt minussa?
Iho on huonona ja punoittaa, pientä nyppyä ja näppyä on ilmaantunut kaulttaaltaan, selluliittia löytyy. Vatsamakkaroita voi alkaa kohta laskemaan taikka sitten ruokailun jälkeen "raskausvatsa" pömpöttää. Vaatteet kiristää taikka eivät mene enää edes päälle. Ahistava tunne etenkin vatsan kohdalta.
Henkinen hyvinvointi on myös kärsinyt. Olo on aina väsynyt, aamulla ei jaksaisi nousta ylös. Mitään ei jaksa tehdä. Helposti ärsyttää ja v***ttaa ja käämit palaa. Malttia ei löydy.
Miten tästä eteenpäin?
Viime viikolla lempparistudiolla lemppariohjaajani aloitti meditaatiotunnit. 45 minuuttia täydessä hurmiossa ja aivan hiljaa. Ei mihinkään kiire. Kukaan ei odota. Kukaan ei käskytä. Vain minä, maailma ympärillä ja hengitys.
Lisäksi kävin ekaa kertaa salilla sitten helmikuun alun eli noin pariin kuukauteen. Olin aivan liekeissä. Tätä olin kaivannut. Enkä todellakaan tiedä miksi se oli elämästäni jäänyt pois. Juoksuharrastus on tehnyt myös tuloaan reippailla kävelymäkitreeneillä ja kevyillä juoksulenkeillä. Se joulukuun maraton odottaa edelleen. Haluan oppia edellisestä ja aloittaa rauhaksiltaan, jotta vältyn turhilta tulehduksilta ja ettei penikkavaiva ilmesty taas.
Viimeisen parin viikon ajan ruoka on alkanut maistumaan ja muutaman tunnin välein vatsa jopa huutaa ruokaa. Tämä on ollut viime kuukausina harvinaista. Otetaan siis neuvosta vaari ja aletaan syömään. Hehkuttamaani munakashässäkkää on kokkailtu mun keittiössä todella tiuhaan tahtiin. Kanaa sekä kasviksia ja vihanneksia on kulutettu myös paljon viime aikoina.
 |
| Treenimaisemat. ;) |
Onko se niin, että pitää menettää jotain arvostaakseen sitä? Näemmä. Ja vieläpä sen kun joutuu tekemään useaan otteeseen. Mutta nyt on saatu lupaava startti tämän kertaiselle elämäntapamuutokselle. Jokaisen on pidettävä itsestään huolta, koska kukaan ei sitä tee kenenkään puolesta. Eikä voi. Kaikki lähtee itsestä. Omissa nahoissa se on elettävä sinne hautaan asti. Ja milloin se hauta kutsuu sekä mimmoisessa kropassa sitä odottelee, voi jokainen vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin...
Hasta luego. Besos. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti