Viime viikot ovat olleet kiireisempiä pitkään hetkeen. Sain vihdoin ja viimein vierailijoita käymään Suomesta. Jälkimmäinen heistä oli mulle erittäinkin spessu monella tapaa; kaksoissiskoni, joka ei ole reissannut moniin vuosiin. Nyt hän viimeinkin pääsi täällä käymään ja olin jo pitkän aikaa sitten päättänyt tehdä Kikan viikosta ikimuistoisen.
Ennen siskoani vuorossa oli äiti, joka oli tosin täällä jo kolmatta kertaa käymässä; ensimmäisen kerran vaihdossaoloaikanani ja toisen kerran vuosi sitten pian Espanjaan muuttoni jälkeen. Meidän viikko oli aikalailla enemmänkin äiti-tytär-viikko kuin innoissaan paikasta toiseen turistina säntäämistä. Vähän tuli otettua kuvia, mutta sitäkin enemmän tuli puhuttua äitin kanssa. Oli todella voimaannuttavaa. <3 Siitä viikosta ei kauhiasti ole kerrottavaa yleisölle, joten keskittykäämme tällä kerralla Kikkaan. :D
Heti ekana kerrottava kuinka ylpeä olen siskostani, joka a) matkusti ekaa kertaa yksin, b) on lentopelkoinen c) edellisestä kerrasta lentokoneessa on kulunut lähes 10 vuotta! Pistäkääpä nuo kaikki samaa pakettiin niin huhhuh! Mutta jukulauti sieltä se likka tuli kentällä mua hymysuin vastaan. :) <3
Ensimmäisenä aamuna lähdimme ajelemaan Gibraltarille. Kikka ei tästä tosin tiennyt mitään vaan tyytyi yllättävänkin helposti epämääräiseen vastaukseen. Hänelle valkeni vasta hieman ennen rajanylitystä ja passitarkastusta minne olimme menossa. :D
Kikan lomaviikko osui aivan täydelliseen ajankohtaan: feriaviikko. Kyseessä on siis työväen fiesta, jota oikeasti juhlitaan viikon ajan. Se on vähän niinkuin meidän pidennetty vappu. Taino - saattaapi se Suomessaki vähän venähtää. :D
Flamencomekkoja, komeita miehiä puvuissaan, musiikkia, tanssia, hevosia ja rattaita, tivolilaitteita, narustavetoa… perfecto!
Moni päivä meni kaupungilla kävellen, Kikka kuvaillen ja minä tapaksista haaveillen. Me emme kummatkaan ole mitään uima-altaalla taikka biitsillä notkujia, varsinkaan jos tarkoituksena on pelkkä itsensä grillaaminen. Emme olleet kertaakaan Kikan kanssa altaalla tai rannalla. Hänen omasta pyynnöstä ja mielenkiinnostamattomuudestaan. :)
Ja sitten on mun vuoro ottaa reissureppu selkään: hetken päästä suuntaamme Hra Jeesuksen kanssa Sierra Nevadaan. Huomen aamusta alkaa jälleen nousu kohti Mulhacenin huippua. Tällä kertaa meininki on todellakin nousta sinne toppiin asti. Koko viikon ajan keli näytti olevan yhtä kuraa koko viikonlopun ajan, mutta äsken tarkistettuani paikallissään totesin ilokseni, että huomiselle on luvassa aurinkoa! Toivottavasti näillä myös mennään!!
Ennen siskoani vuorossa oli äiti, joka oli tosin täällä jo kolmatta kertaa käymässä; ensimmäisen kerran vaihdossaoloaikanani ja toisen kerran vuosi sitten pian Espanjaan muuttoni jälkeen. Meidän viikko oli aikalailla enemmänkin äiti-tytär-viikko kuin innoissaan paikasta toiseen turistina säntäämistä. Vähän tuli otettua kuvia, mutta sitäkin enemmän tuli puhuttua äitin kanssa. Oli todella voimaannuttavaa. <3 Siitä viikosta ei kauhiasti ole kerrottavaa yleisölle, joten keskittykäämme tällä kerralla Kikkaan. :D
Heti ekana kerrottava kuinka ylpeä olen siskostani, joka a) matkusti ekaa kertaa yksin, b) on lentopelkoinen c) edellisestä kerrasta lentokoneessa on kulunut lähes 10 vuotta! Pistäkääpä nuo kaikki samaa pakettiin niin huhhuh! Mutta jukulauti sieltä se likka tuli kentällä mua hymysuin vastaan. :) <3
Ensimmäisenä aamuna lähdimme ajelemaan Gibraltarille. Kikka ei tästä tosin tiennyt mitään vaan tyytyi yllättävänkin helposti epämääräiseen vastaukseen. Hänelle valkeni vasta hieman ennen rajanylitystä ja passitarkastusta minne olimme menossa. :D
Kikan lomaviikko osui aivan täydelliseen ajankohtaan: feriaviikko. Kyseessä on siis työväen fiesta, jota oikeasti juhlitaan viikon ajan. Se on vähän niinkuin meidän pidennetty vappu. Taino - saattaapi se Suomessaki vähän venähtää. :D
Flamencomekkoja, komeita miehiä puvuissaan, musiikkia, tanssia, hevosia ja rattaita, tivolilaitteita, narustavetoa… perfecto!
Erään kauniin lomapäivän lounasreissu paikantui Mijas Puebloon, se kylä tuolla vuorilla. Mä olen kovasti tykästynyt siihen kylään, siellä on niin aitoa alkuperäistä espanjalaista meininkiä. Fuengirola on hyvin pitkälle turismia varten rakennettu kaupunki, vain muutamia pieniä "alkuperäisia" alueita lukuunottamatta, kuten vanhakaupunki ja Los Bolichesin vanhat osat. Alkuperäisillä meinaan siis ennen turismin tuloa kalastajakylien aikaan.
Moni päivä meni kaupungilla kävellen, Kikka kuvaillen ja minä tapaksista haaveillen. Me emme kummatkaan ole mitään uima-altaalla taikka biitsillä notkujia, varsinkaan jos tarkoituksena on pelkkä itsensä grillaaminen. Emme olleet kertaakaan Kikan kanssa altaalla tai rannalla. Hänen omasta pyynnöstä ja mielenkiinnostamattomuudestaan. :)
Ja sitten on mun vuoro ottaa reissureppu selkään: hetken päästä suuntaamme Hra Jeesuksen kanssa Sierra Nevadaan. Huomen aamusta alkaa jälleen nousu kohti Mulhacenin huippua. Tällä kertaa meininki on todellakin nousta sinne toppiin asti. Koko viikon ajan keli näytti olevan yhtä kuraa koko viikonlopun ajan, mutta äsken tarkistettuani paikallissään totesin ilokseni, että huomiselle on luvassa aurinkoa! Toivottavasti näillä myös mennään!!
Wish me luck! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti