Hyvää Joulun välipäiviä kaikille!
Olen ollut Suomen rajojen sisäpuolella nyt jokusen päivän. Tulin juuri jouluksi kotiin niinkuin halusin, mutta siltikään en olisi ollut valmis lähtemään Espanjan kodistani. Perjantaiaamusta tein kämpillä viimeiset pakkaamiset ja loppusiivouksen sekä luovutin avaimet. Meni viime tinkaan, niinkuin nykyään vähän kaikki, mutta sain kaikki tehtyä ajallaan.
Niin kun varmasti huomasitte Espanjassa en oikein saanut blogia päivitettyä muutakuin sillon tällöin reissujuttuja, sen tähden ettei elämäni ollut todellakaan julkistamisen arvoista. Reissuista ym. mukavista kokemuksista kirjoittelin, koska halusin myös "tallentaa" hienoja, kivoja kokemuksia ylös, jotta myös myöhemmin heikolla hetkellä voin muistella, että on sitä jotain hyvääkin ollut. Ja unelmia saavutettu (ensimmäinen vuori huiputettu) !!! :)
Tätä myöten blogi saa luvan hakea jälleen uutta linjaa: päiväkirjamaisesti kirjoitettu blogi, jossa
- kirjoittelen HSP/introvertin elämästä, miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa muhun
- opetelen elämään HSPn/introverttiuden kanssa tämän päivän yhteiskunnassa (tämä ehkä suurin haaste!)
- ryhdyn jälleen työstämään elämäntapamuutosta ja työstämään omaa henkistä sekä fyysistä toipumista
- reissaamisesta ja niistä kokemuksista, elämästä.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Henkinen kasvu, täältä tullaan. <3
Ps. Postaukset Pohjois-Espanjan/Madridin ja Portugalin reissuista tulevat kyllä vielä. :)
Olen ollut Suomen rajojen sisäpuolella nyt jokusen päivän. Tulin juuri jouluksi kotiin niinkuin halusin, mutta siltikään en olisi ollut valmis lähtemään Espanjan kodistani. Perjantaiaamusta tein kämpillä viimeiset pakkaamiset ja loppusiivouksen sekä luovutin avaimet. Meni viime tinkaan, niinkuin nykyään vähän kaikki, mutta sain kaikki tehtyä ajallaan.
Nyt oli aika tulla tuttuun ja turvalliseen Suomeen, jossa saan rauhassa toipua, työstää ongelmiani ja päästä elämässä eteenpäin. Lisäksi haluan päästä opiskelemaan ja sitä kautta luomaan itselleni työuraa ja elämää haluamaani suuntaan.
Päätös Suomeen paluusta tuli, kun voimavarat loppuivat täysin. Jäin pois töistä, kun töihin mentäessä sain järjettömän paniikki/ahdistuskohtauksen, joka ei tahtonut millään mennä ohitse. Akuuttivaihe kesti noin viisi tuntia, mutta se "jälkimaininki" kesti vielä noin kolmen päivän ajan. Päätöksiä oli pakko alettava tekemään.
Lisäksi sairausloma tuolla oli käytännössä mahdoton, sillä sairaspäiväkorvausta olisin saanut reilu kaksi euroa per päivä (reilu 2€/pvä!!) eli eihän sellaisella elele. Myös tämmöinen seikka tuo epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta. Sen takia töissä oli jaksettava käydä niin kauan kun jaksoin. Eli toipuminen alkoi olemaan lähes mahdotonta niissä olosuhteissa.
Päätös Suomeen paluusta tuli, kun voimavarat loppuivat täysin. Jäin pois töistä, kun töihin mentäessä sain järjettömän paniikki/ahdistuskohtauksen, joka ei tahtonut millään mennä ohitse. Akuuttivaihe kesti noin viisi tuntia, mutta se "jälkimaininki" kesti vielä noin kolmen päivän ajan. Päätöksiä oli pakko alettava tekemään.
Lisäksi sairausloma tuolla oli käytännössä mahdoton, sillä sairaspäiväkorvausta olisin saanut reilu kaksi euroa per päivä (reilu 2€/pvä!!) eli eihän sellaisella elele. Myös tämmöinen seikka tuo epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta. Sen takia töissä oli jaksettava käydä niin kauan kun jaksoin. Eli toipuminen alkoi olemaan lähes mahdotonta niissä olosuhteissa.
Vaikka 1,5 vuotta Espanjassa oli elämäni vaikeinta ja rankinta aikaa, en vaihtaisi mitään. En vaihtaisi mitään tapahtumarikkaasta elämästäni. Kaikki ne asiat oli tapahduttava, jotta olen päässyt tähän pisteeseen. Ja kaiken pahan rinnalla olen kokenut myös hienoja asioita, joita en olisi ehkä muuten kokenut. Se klisee "se mikä ei tapa, vahvistaa" on kyllä totta. Ensin se sattuu vallan perkeleesti, mutta siitä kaikesta tuskasta selvittyä, on henkinen lujuus myös ihan toisella tasolla.
Psykoterapian avulla moni elämänsolmu ja -lukko alkoi aukeamaan sekä aloin ymmärtämään omia outoja ajatuksiani ja tuntemuksiani. Sekä niille löytyi nimet; tunneherkkyys (HSP) ja introverttius. Töitä on vielä paljon edessäpäin, mutta suunta on oikea.
Lisäksi vaikeat elämäntilanteet osoittivat oikeat ystävät, laittamaan rajoja itseni ja ihmisten välille, oppinut hiukan enemmän luottamaan itseeni ja tekemään terveen itsekkäitä asioita. Psykoterapiassa opin monen asian pääni sisällä olleen kehittyneen väärällä tavalla. Esim. uusi, täysin vieras asia mulle oli tuo termi "terve itsekkyys". Aikaisemmin mulle kaikki itsekkyys on pahasta. Nyt tiedän olleeni vääränlaisen ajatuksen vanki.
HSP ja introverttius antoivat selityksiä, mutta nyt ollaan myös haasteen edessä: pitäisi opetella elämään näiden piirteiden ja ominaisuuksien kanssa, ottaa ne huomioon päätöksenteossa sekä opastaa läheisiäni, jotta he myös ymmärtävät mistä on kyse. Jo nyt olen oppinut ymmärtämään sen, että läheisten (perhe, ystävät) ymmärrys näitä asioita kohtaan on avainasemassa. Ilman ymmärrystä en voi päästää lähelle. Oli kyseessä kuka tahansa.
"The pain you feel today is the strenght you feel tomorrow."
Psykoterapian avulla moni elämänsolmu ja -lukko alkoi aukeamaan sekä aloin ymmärtämään omia outoja ajatuksiani ja tuntemuksiani. Sekä niille löytyi nimet; tunneherkkyys (HSP) ja introverttius. Töitä on vielä paljon edessäpäin, mutta suunta on oikea.
Lisäksi vaikeat elämäntilanteet osoittivat oikeat ystävät, laittamaan rajoja itseni ja ihmisten välille, oppinut hiukan enemmän luottamaan itseeni ja tekemään terveen itsekkäitä asioita. Psykoterapiassa opin monen asian pääni sisällä olleen kehittyneen väärällä tavalla. Esim. uusi, täysin vieras asia mulle oli tuo termi "terve itsekkyys". Aikaisemmin mulle kaikki itsekkyys on pahasta. Nyt tiedän olleeni vääränlaisen ajatuksen vanki.
HSP ja introverttius antoivat selityksiä, mutta nyt ollaan myös haasteen edessä: pitäisi opetella elämään näiden piirteiden ja ominaisuuksien kanssa, ottaa ne huomioon päätöksenteossa sekä opastaa läheisiäni, jotta he myös ymmärtävät mistä on kyse. Jo nyt olen oppinut ymmärtämään sen, että läheisten (perhe, ystävät) ymmärrys näitä asioita kohtaan on avainasemassa. Ilman ymmärrystä en voi päästää lähelle. Oli kyseessä kuka tahansa.
 |
| Härmän verran lunta ja aurinko. Voisi olla huonomminkin. |
Niin kun varmasti huomasitte Espanjassa en oikein saanut blogia päivitettyä muutakuin sillon tällöin reissujuttuja, sen tähden ettei elämäni ollut todellakaan julkistamisen arvoista. Reissuista ym. mukavista kokemuksista kirjoittelin, koska halusin myös "tallentaa" hienoja, kivoja kokemuksia ylös, jotta myös myöhemmin heikolla hetkellä voin muistella, että on sitä jotain hyvääkin ollut. Ja unelmia saavutettu (ensimmäinen vuori huiputettu) !!! :)
Tätä myöten blogi saa luvan hakea jälleen uutta linjaa: päiväkirjamaisesti kirjoitettu blogi, jossa
- kirjoittelen HSP/introvertin elämästä, miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa muhun
- opetelen elämään HSPn/introverttiuden kanssa tämän päivän yhteiskunnassa (tämä ehkä suurin haaste!)
- ryhdyn jälleen työstämään elämäntapamuutosta ja työstämään omaa henkistä sekä fyysistä toipumista
- reissaamisesta ja niistä kokemuksista, elämästä.
 |
| Tässä on mun yksi terapiamuotoni piirtämisen rinnalla. Mieli lepää!! <3 |
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Henkinen kasvu, täältä tullaan. <3
Hyvää loppuvuotta! <3
Ps. Postaukset Pohjois-Espanjan/Madridin ja Portugalin reissuista tulevat kyllä vielä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti