perjantai 2. tammikuuta 2015

Emmä lupaa mitään

Mä en nyt kannata yhtää noita uudenvuoden lupauksia, kun niillä on vähän sellainen maine, ettei ne tahdo pitää. :D Niin mietin, että mitäs jos vaihtaisin sen lupauksen tavoitteiksi. Tavoitteita kohti on aina hyvä pyrkiä, mutta kun elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa, niin se epäonnistumisen mahdollisuus on ja sille on tilaa (Ja epäonnituminen ei ole sitä, että tulee LOSER-leima otsaan. Se on inhimillistä! Ja tekevä erehtyy. Ne jotka ei tee, eivät myöskään mokaa).



Mun tavoitteet vuodelle 2015

Terveys. Niin fyysinen kuin psyykkinen. Ensin piti menettää, jotta terveyttäni opin arvostamaan. Kantapään kautta sekin. Hittolainen. Mutta onneksi kaikesta huolimatta (vielä ainakin) happea on keuhkoissa ja sydän lyö, joten hengissä ollaan. Riittävästi aikaa itselleni, rakkaille, harrastuksilleni ja elämiselle yms. Ruoka, liikunta ja muut harrastukset esittävät tärkeää roolia edelleen.




Ajattelen enemmän, mitä minä itse haluan. Olen vuosia elänyt elämää, jossa opiskelut, työ, raha yms. ovat sanelleet elämänkulun. Nyt olen siitä "sivunkääntö"-vaiheessa ja mulla on vihdoin mahdollisuus muuttaa elämääni ja sen suuntaa sekä jopa joitain asioita rakentaa uudelleen. Ja aion sen mahdollisuuden käyttää.

Haluan kokea kaikesta, mistä olen haaveillut. Mulla on herännyt viime aikoina kova seikkailuvietti ja ajattelin tehdä asialle jotain. Suunnitteilla on kaikenlaisia juttuja niin lyhyellä tähtäimellä kuin myös pitkäntähtäimen suunnitelmia. :) Asiat, joista haaveilen ns. "oikeasti", en halua jättää vain haaveiksi. Tällä "oikealla haaveilulla" tarkoitan niitä haaveita, jotka eivät siis ole vain parin päivän unelmoinnin tuloksia. Niitäkin kun riittää. :D

Benalmádena <3
Opettelen sanomaan EI. Se ei oikeastaan ole yhtään huono taito. Ennen en oikeastaan osannut sanoa "ei". Aina kaikkeen ei tarvitse suostua eikä opiskelijaelämä ja -budjetti ole syynä ainaiselle raatamiselle. Oikeasti. Ne vuosittaiset ainoat viikon lomat kesätöiden jälkeen ei riitä. Ei kaikille. Ja toisekseen, sitäkö varten tänne synnytään. Taino, Suomeen joo. Mehän olemme suorittajakansaa. Minäkin olen ollut suorittaja. Enkä tahdo enää olla.

Negatiivisesti elämääni vaikuttavat ihmiset. Kaikkia niitä ihmisiä en voi elämästäni heittää ulos, mutta lähellenikään en halua heitä päästää. Mutta myös ihmisiä, jotka eivät minun kanssaelämistä, tukea, ystävyyttä tms. arvosta, ei minun tarvitse elämässäni pitää.



Olla onnellinen ja rakastaa. Mitä tätä sen enempää availemaan.





Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tänä vuonna rokataan! ;)
Puspus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti