Fitness??

HUOM! OBS! 
Tämä postaus on vain ja ainoastaan minun omaa pohdintaa aiheesta ja mietin aiheita omalle kohdalleni/omaa elämääni ajatellen/ jne. Jokainen tekee minun puolestani sellaisia päätöksiä ja asioita elämälleen kuin näkee itse parhaaksi - ja ennen kaikkea tekee onnelliseksi. Tämä ei siis ole hyökkäys kenenkään touhuumista, ajatuksia, arvomaailmaa tms. vastaan. Kiitos!


Mä olen tässä jonkin aikaa miettinyt tätä fitness-touhua. Ja varsinkin tuossa joulun aikaa jostain kumman syystä aihe nosti päätään. Monessa blogissa luki, että ei syö jouluruokia, on dieetillä jne. Sitten aloin pohtimaan noita asioita omalle kohdalle.

Emmä pystyisi luopumaan joulun vietosta, jouluruoista ja herkuista. Toki voisihan sitä opetella olla syömättä itteään ähkyyn ja niin, ettei tule huono olo. Se tunne ei ole mukava. Mutta kyllä ne joulutortut, piparit ja suklaat puhumattakaan kinkusta, joululaatikoista ym. ruoasta kuuluvat asiaan.

Sitten mitä ylipäänsä arkielämään tulee, niin kyllä haluan oppia syömään terveellisesti, mutta unohtamatta herkuttelua. Tai sitä, että täytyy miettiä, onko joku gluteeniton, vähähiilarinen tms. Kyllä ajoittain kunnon ja hyvin tehty pizza on vaan niin bueno!

Ajatuksiani myös herätti tämä, kun muutama fitness-harrastelija kertoi mulle joskus, että elämässä ei ollut oikeastaan muuta kuin fitness/sali/ruoka/mitä siihen nyt liittyy. Juhliin omat ruoat, jouluna omat ruoat, aina omat ruoat. Ja hän on herännyt vapaa aamuina syömään, jotta rytmi pysyy. "Siis anteeksi että mitä että?" oli mun reaktio tähän.

Mä olen kokeillut jonnin aikaa pelkkää tätä "puhdas ruoka+treeni+lepo" pyhää kolminaisuutta, mutta ei. Se elämä kävi tylsäksi ja on yksinäistä touhua pidemmän päälle. Eka kuukausi meni tosi jees ja fiilis oli mahtava. Mutta sitten havahduin siihen, että elämä suppeni. Ja monesti muulloinkin tämä "pyhä kolminaisuus" on ottanut vallan ajatuksistani. Esim. töissä lääkkeitä jakaessani olen miettinyt mm. erilaisii ruokia, joissa ei olisi "turhia" kaloreita ja millä sais rikastettuu jne. Välillä havahduin siihen, etten kyennyt keskittymään työhöni.

Tämmöi ihana salaa vaivihkaa otettu kuva. :'D

Lisäksi se ruokavalio rajoitti tosi paljon esim. ulkona syömistä, hauskanpitoa ja ruoka-ajoista oli pidettävä kiinni. Oli kiire kotiin syömään, jotta edellisestä ruokailusta olisi se noin 3h, mutta aivan max 4h. Ja kun ei voinut käydä ottaa jotain esim. kahvilassa, koska ei sieltä saanu sitä, mitä ruokavaliolistalla oli. Lisäksi olen kuullut, että ruokavalio ja sen noudattaminen saattaa tuoda stressiä. Että on oikeet safkat oikeet määrät oikeisiin aikoihin. Ja niin vähän kyllä itsellenikin kävi, kun meni pää vähän sekaisin. Mulla jäi moni asia ohitse ja nauttimatta.

Lisäksi mietin, että onko tämä peiliin kyttääminen oikeasti tervettä. Että tuolla huhkitaan aivan täysillä, syödään just eikä melkein sekä noudatetaan tiukkoja sääntöjä, jotta muokataan omasta kehosta tietynlaista. Heijastaako tämä siitä, etten ole tyytyväinen itseeni? Sekö minut onnelliseksi tekee, että näytän timmiltä ja elän tiukin ehdoin?

Tässä noin kuukausi sitten kamppailin mielessä itseni kanssa, että mikä mun suhtautuminen omiin elämäntapoihin on ja millaisia tahtoisin niiden olevan. Tulin lopputulokseen, että syön ja juon ja treenaan just niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ja hyvältä tuntuu, kun syö ja liikkuu hyvin ja välillä sitten hölläilee, syö sipsejä ja möllöttää sohvalla. Ja tärkeysjärjestyksessä elämässäni tulee terveys, onnellisuus, hyvä olo ja rauha ennen kuin aletaan edes puhumaan lihaksien kasvattamisista ja erottuvuuksista, ruokavalioista, kiristelyistä, jne.

Käytii isän kanssa kaupungilla ihan vaa huviksemme ja pitihän sitä käyppä kauppahallissa kaffella. Korvapuusti oli tuoretta ja niin hyvää! NAM! :)

Tottakai tykkään siitä, että tuloksia tulee. Etenkin kun olen kohdistanut treenaamisen pääasiassa tohon mun peräsimeen ja siellä ihan mukavia muutoksia tullut. ;) Ja toki muutokset tuo itseluottamusta jne. Mutta haluan niiden olevan elämäntapojeni positiivisia sivuvaikutuksia eikä se pääjuttu.

Minun espanjalainen parempi puolisko ei tykkää liian lihaksikkaista naisista ja naisessa kuuluu olla jotain, mistä ottaa kiinni. Se on oikeasti vienyt suuren taakan harteilta, kun oma mies ihailee mun epätäydellisen täydellistä kroppaa ja olen hänen mielestä kaunis. Ja viime aikoina olen miettinyt, kuinka hyvältä se tuntuukaan ja todennut, että se taitaa riittää mulle. :)

Eilen oli aamulla -18 pakkasta ja päätin lähtee tekemään pidemmän lenkin. Reilu 10km tuli tuolla kauniissa kelissä taaperrettua. Ja hei, ei ollu kylmä! Se on pukeutumisjuttu kuulkaas! ;)

Hyvää keskiviikkoa! Puspus!