Pohdiskelua alkoholin käytöstä

Olinpa tuossa eilen parhaan ystäväni kanssa Lahden yöelämässä ja seuraan liitty vielä J:n työkaveri. Oli kyllä poikien kanssa todella mukavaa. Oltiin baarissa, missä oli sopivasti jengii, kuuli mitä toinen puhuu, mutta myös kuuli musiikkia.

Veikan kyydissä landelta kaupunkiin. ;)

Vihdoin etsin muuttolaatikoista toppatakkini. Olihan se jo aikakin.  :P

Koko illan aikana join kaikkiaan 6 juomaa. Pariikin otteeseen syötiin illan aikana kunnolla. Hyvin useasti se syöminen unohtuu ja alkoholi vetää illan pääroolia. Sitten ihmetellää, kun makeat lonkerot/siiderit/yms. tekee pahan olon ja alkoholikin nousee päähän humauksessa (nii tyhjään vatsaan, jännä juttu). Olin pienessä humalassa ja fiilis oli silti aivan mieletön! Oikeastaan parhain (Suomessa) viettämäni ilta pitkään aikaan siinä mielessä, ettei tullut missään välissä mitään "kännifiiliksiä" (eli tulee jossain kohissa se tunne-kohta, että saattaa itkukin tulla jne. Kaikki tietää? :D) Sanoinkin pojille, että tuollainen ilta ja fiilis pitäisikin olla baari-illan lopussa. Ei räkäkänniä, meikkejä itkettyinä poskilla, haparia askelia,... Oli hyvä fiilis tulla kotiin ja painua nukkumaan.

:P

Olen jo aikaisemmin kärsinyt huonosta fiiliksestä vahvahkon humalan aikana ja seuraavana päivänä olen miettinyt, että miksi niin teen. Juon siis sellasen humalan. Espanjassa ei ole sellaista kulttuuria ja siellä useasti olenkin kokenut juuri sellaisia iltoja kuin eilen. Silti on mukavaa

Miksi täytyy vetää "perseet olalle"? Miksi minun on täytynyt tehdä niin. Ei se oikeastaan ole niin hohdokasta ja hauskaa kuin mitä on ajatellut. Ja seuraava päivä, huhhuh! Mulla on nyt monena edellisenä kertana jäätävä fiilis seuraavana päivänä ja oon monesti miettinytkin, että miksi? Olen oikeastaan ollut aika henkisesti ahdistunut niistä oloista, enkä tällä tarkoita krapulaa.

Miksi haluisi tehdä asioita, jotka saavat aikaan tuollaisia fiiliksiä? En keksi mitään hyvää syytä. Tänään oli aamusta niin ihana herätä siihen, kun Luca tuli moneen otteeseen kuikkimaan sängyn viereen aina kun liikuin sängyssä. Se kuikkii usein, että joko äiti herää. :D Ja se aivan ihana ilme ja reaktio, kun äiti sitten vihdoin nousee sängystä (nii kello oli kyllä vasta 8 ja olin nukkumaan menny 3:30 :D). <3 Mulla on mainio karvanen lapsi. <3

Luca <3

Äiti soitteli aamulla josko oisko halunnu lähteä uimaan. No fiilis oli hyvä, joten todellaki lähettiin uimaan! Taino oikeastaan vesijuoksemaan (kyllä, se "mummojen laji", mutta siltikin aivan huippu! :P). Se tekee hyvää mun selälle, helpottaa kiputiloja ja kaiken maailman klikkejä. Suosittelen! :)