Jalat ovat vime lauantaisen jalkatreenin jälkeen vieläkin kipeänä ja niitä särkeekin iltaisin aika kivasti. Päätin, että tämä viikko saisi olla se "pöpön karkoitus" viikko ja keskittyisin salipuurtamisen sijaan aerobiseen treeniin.
Toissapäivänä kävelin vanhan uudesta työpaikastani (olen siis ollut siellä töissä aikaisemminkin vuosia sitten) ja matkaa sieltä tulee noin 6,5km ja aikaa kuluu sellainen tunti. Keli osu kohilleen, mitä nyt hiukan loskaa ja jäätä on, mutta en antanut sen häiritä. Oli hyvät jalkineet jalassa niin ei kastunut sukat eikä tullut liukasteltuakaan.
Eilen kävin salilla ja päätin, että tällä viikolla teen vain pari salitreeniä ja treenaan kummallakin kerralla koko kropan. Kevyesti ja monipuolisesti. Kroppa ei annakaan treenata muuten kuin kevyesti. Jalkaprässissä 180kg 10x3 oli riittämiin. Vaikka pitäisi mennä 10x5 helposti. Jalat sinänsä eivät olleet se missä ongelma oli vaan maha ja ylipäänsä keskivartalo. Turvotus.
Toistojen aikana tunnuin väsyväni todella helposti ja puuskuttaminen alkoi heti ensimmäisellä toistolla. Parin viikon aikana on myös rytmihäiriöitä tullut, joita ei ole viime aikoina muuten oikeestaan ollut. Olen saanut näkyvää turvotusta jo hiukan pois, mutta varmasti tämä viikko ainakin menee turvotusten laskemisessa.
Mun kroppa on siis aivan tukossa. Tätä se varmaan oli silloin ennen, kun söin miten sattuu ja kuin paljon sattuu. Väsyin ja hengästyin helposti jotain fyysistä tehdessäni. Ehkä juuri sen takia yhdessä vaiheessa liikunta olikin niin vastenmielistä eikä tuntunut hyvälle. No ei varmana, jos fiilis on ollut vähintääkin tämä kuin nyt - tai jopa pahempikin. Ei tästä kyllä nauti.
Mutta nyt kun tiedän, että pikkuisen petraamalla tämä olo häipyy ja saan taas sen vanhan fiiliksen ja kropan takaisin, niin yritän vain pinnistellä tämän olon kanssa ja jatkaa. Silloin ennen tämä olisi jo tyssännyt. Mutta kuten olen jo todennut; ihan peiliin saa katsoa ja sinne katsotaankin. Eihän tässä ole mitään tolkkua.
Tänään iltavuoron jälkeen kävelin kotiin. Välillä touhu tuntui extreme-lajilta, kun iltapimeässä peilijäisillä hiekkateillä luistelin mennä. Vähän vauhtia se lihasti ja teki rankemmaksi kävelyä, kun joutui jännittämään lihaksia varautuen horjahduksiin ja mahdolliseen kaatumiseen. Kuitenkin juuri kotiin tulleena on aivan mielettömän hyvä fiilis! Näitä lisää! Huomenna ehkä uusiksi? :)
Toissapäivänä kävelin vanhan uudesta työpaikastani (olen siis ollut siellä töissä aikaisemminkin vuosia sitten) ja matkaa sieltä tulee noin 6,5km ja aikaa kuluu sellainen tunti. Keli osu kohilleen, mitä nyt hiukan loskaa ja jäätä on, mutta en antanut sen häiritä. Oli hyvät jalkineet jalassa niin ei kastunut sukat eikä tullut liukasteltuakaan.
Eilen kävin salilla ja päätin, että tällä viikolla teen vain pari salitreeniä ja treenaan kummallakin kerralla koko kropan. Kevyesti ja monipuolisesti. Kroppa ei annakaan treenata muuten kuin kevyesti. Jalkaprässissä 180kg 10x3 oli riittämiin. Vaikka pitäisi mennä 10x5 helposti. Jalat sinänsä eivät olleet se missä ongelma oli vaan maha ja ylipäänsä keskivartalo. Turvotus.
Toistojen aikana tunnuin väsyväni todella helposti ja puuskuttaminen alkoi heti ensimmäisellä toistolla. Parin viikon aikana on myös rytmihäiriöitä tullut, joita ei ole viime aikoina muuten oikeestaan ollut. Olen saanut näkyvää turvotusta jo hiukan pois, mutta varmasti tämä viikko ainakin menee turvotusten laskemisessa.
Mun kroppa on siis aivan tukossa. Tätä se varmaan oli silloin ennen, kun söin miten sattuu ja kuin paljon sattuu. Väsyin ja hengästyin helposti jotain fyysistä tehdessäni. Ehkä juuri sen takia yhdessä vaiheessa liikunta olikin niin vastenmielistä eikä tuntunut hyvälle. No ei varmana, jos fiilis on ollut vähintääkin tämä kuin nyt - tai jopa pahempikin. Ei tästä kyllä nauti.
Mutta nyt kun tiedän, että pikkuisen petraamalla tämä olo häipyy ja saan taas sen vanhan fiiliksen ja kropan takaisin, niin yritän vain pinnistellä tämän olon kanssa ja jatkaa. Silloin ennen tämä olisi jo tyssännyt. Mutta kuten olen jo todennut; ihan peiliin saa katsoa ja sinne katsotaankin. Eihän tässä ole mitään tolkkua.
Tänään iltavuoron jälkeen kävelin kotiin. Välillä touhu tuntui extreme-lajilta, kun iltapimeässä peilijäisillä hiekkateillä luistelin mennä. Vähän vauhtia se lihasti ja teki rankemmaksi kävelyä, kun joutui jännittämään lihaksia varautuen horjahduksiin ja mahdolliseen kaatumiseen. Kuitenkin juuri kotiin tulleena on aivan mielettömän hyvä fiilis! Näitä lisää! Huomenna ehkä uusiksi? :)
Nyt ruokaa ääntä kohti, sitten sauna ja aa aaa. Kyllä luulisi uni maittavan. :)
Puspus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti