lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hulabaloo!

Nyt lopetan tämän hiljaisuuden täällä blogin puolella. On ollut niin paljon kaikkea päänvaivaa, ettei kapasiteettia ole jäänyt blogille.

Viime viikon keskiviikkona kotiuduin roadtripiltä, ja laskeuduin suoraan keskelle kimppavalmistujaisjärjestelyjä. Ne oli kyllä isot bileet. Sinne kutsuttiin perus sukusetin lisäksi naapureita, tuttavia ja ystäviä. Kyllä vissiin joku 80 henkee oli messis.

Oli ihana saada hyvä ystävä M Turusta tänne. Emme taas olleet nähneet moneen kuukauteen ja juteltavaa riitti. Lisäksi tapasin hänen poikaystävänsä. ;) Lisäksi siinä meni sitten niinkuin läksiäisetkin. :)

Juhlien ohella mä hoitelin paperiasioita ja muuta järkättävää muuttoon liittyen. Onneksi itse juhlamme järjestyivät rennoin mielin (ja se oli meillä ehtona, että niitä ei stressata!), joten hyvän vapaa hetken sattuessa sain hoidella juttujani. Tällä viikolla on sitten poikettu verotoimistossa, KELAssa, maistraatissa, ylenpaattista sähköpostiviestittelyä käännöstoimiston kanssa, ....

KELAan mun pitää ilmoittaa vakituisesta maastamuutosta, samoin verotoimistoon. Lisäksi verotoimistoon mun pitäisi infota, että verotukseni siirtyy Espanjaan. Olen kuitenkin tilivelvollinen Suomen verohallintoon Espanjaan saamistani tuloista, joten sekin pitää selvittää, että kuinka se käy käytännössä. Ettei verokarhu palmun alle hyökkää myöhemmin. Ja sitä nallea kun kukaan ei halua kimppuunsa.

Ongelmitta ei olla selvitty. Tuntuu, että kaikki mihin mä ryhdyn, ei vaan voi hoitua helpoimmalla tavalla vaan aina tultava jotain bonusta. Mun todistukseni ovat kääntäjällä mun tutkintoni laillistamista varten, mutta loppu viikosta lakimies infosi minua, että niissä käännöiskopioissa olisi kuulunut olla Apostillet ennen kääntämistä. No eihän mulla mitään sellaisia ole.

Aikani selvittelin, ja F soitteli kääntäjälle (on siis espanjalainen firma), niin asia saatiin järjestymään. No problem. Vielä. Mun piti mennä eilen maistraattiin hakemaan niitä Apostilleja todistuksiini ja kaikki menikin ihan hyvin loppumetreille asti. Siellä loppumetreillä, kun mukava virkailija lähti sieltä työhuoneiden syövereistä etsimään notaaria allekirjoittamaan paperit, totesi hän, että oli notaari omin päin lähtenyt aikaisemmin viikonlopun viettoon. Hän tosiaan palasi sieltä työhuonesokkelosta ilman minkäänlaisia allekirjoituksia. Siinä sitten turhautumistani puuhkuin, mutta minkä voit? Ei saanut siihen hätään minkään valtakunnan allekirjoituksia, joten ei muuta kuin odottamaan maanantaita ja laittamaan sähköpostia käännösfirmalle, ettei vieläkään Apostilleja heru. Onneksi he ovat hyvin ymmärtäväisiä.

Lisäksi käyn tämän hulabaloon keskellä töissä. Tulee olemaan rankka loppurutistus, mutta aivan varmasti sen kaiken arvoista. Yli puolentoista vuoden odotus vihdoin palkitaan. <3

Tähän loppuun pari biisiä, joita digailin huolella meijän roadtripin aikana. Ja jotka saa suupielet vääntymään ylöspäin ja stressikäyrän laskusuhdanteeseen. ;)




Nauttikaa kauniista ja lämpimästä säästä!! (Kohta alkaa ne juhannuskelit.:( )
Puspus. Besos. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti