Lähdettiin San Maurosta ajelemaan kohti San Marinoa aamuvarhain. Tiedossa oli pitkä päivä ja halusimme saada mahdollisimman paljon päivälle pituutta lähtemällä liikenteeseen aikonnaa.
San Marinon kääpiövaltio sijaitsee lähellä Italian itärannikkoa, noin 25-30km rannikolta (riippuu mistä päin ja mitä reittiä ajelee ;D). Maasto on mäkistä ja ajoittain haastavaa ajettavaa tiukkojen mutkien ja ajoittain kapenevien teiden takia. Lisäksi vastaan saattaa tulla traktoreita, jotka vievät tien leveydestä huomattavan osan. Ja kun tielläkään ei ole leveyttä, niin... :D
Maan pääkaupunki San Marino löytyy vuoren huipulta ja sen lisäksi minivaltiosta (maan pinta-ala noin 61km2) löytyy kahdeksan muuta kaupunkia. Kansalaisia siellä on reilu 31 tuhatta.
Kun tilaa on vähän ja se on kaiken lisäksi vielä vuorella, täytyy osata kerrostautumisen salat. Siellä oli monta taloa ja erillistä rakennusta osittain päällekkäin ja kohosivat rinnettä ylösylösylös! Niin outoa, ihmeellistä, kaunista ja ihailtavaa samaa aikaa! :)
San Marinon korkeimmalla kohdalla löytyy linnakkeet, joka on suosittu turistikohde. Paikka oli todella rauhaisa toukokuussa, kun vielä kesälomalaiset eivät ole vallaanneet sitä. Lisäksi aamusta kun lähtee liikenteeseen niin säästyy ihmisjoukoilta. Olimme siis täydelliseen aikaan siellä. :)
Kun menimme San Marinoon, alkoi satamaan tihuttaen. Ajoittain se loppu ja hetken päästä taas satoi hiljalleen. Onneksemme ei vettä tullut siellä oloaikana pahemmin. Pilvet kyllä valtasi ja suurin osa pilvivallista oli alapuolellamme.
Kovin oli kaunis maa. Kyllä suosittelen käymään San Marinossa, niin ylipäänsä valtiossa kuin että pääkaupungissa. Vuoren linnakkeilta näkee lähes koko valtion sekä linnakkeet ja se keskusta ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Mä digasin!
Oli sopiva aika lähteä jatkamaan matkaa San Marinon vuorelta sataessa kuin saavista kaataen. Jatkoimme matkaa kohti Firenzeä. Pian San Marinon jälkeen pääsimmekin tutustumaan ihan konkreettisesti kuuluisiin Firenzen kukkuloihin. Tie nimittäin oli erittäin mutkaista ja ylä/alamäkistä. Se kurvailu jopa kävi päähän aikalailla ja tulikin jossain kohin huono olo.
Aika hiljaista siellä oli noin niinkuin muiden ihmisten läsnöoloa tarkottaen. Ajoittain ajoimme pienten kylien tai kaupunkien läpi, jotka oli rakennettu täysin "pääväylien" ympärille. Ne olivat todella söpöjä ja olisin halunnut pysähtyä joka ikiseen niistä. Mutta meillä oli suunnitelmamme ja aikataulumme. Oli jatkettava matkaa.
Matkalla Massaan ohitettiin Pisa ja näin ohimennen kaukaa Pisan tornin. Koska kello oli jo sen verran paljon, oli meidän kiiruhdettava Massaan kirjaamaan itsemme sisään mökkiimme, ja päätimme tehdä seuraavana päivänä reissun Pisaan ja tornille.
Roadtrip-story part 3 kertoo sitten Pisasta ja Italian Rivierasta. Siellä oli jo kelit kohillaan. ;)
Puspus.














Ei kommentteja:
Lähetä kommentti