Otettiin F:n kanssa perinteiseen tapaan päikkärit. F taas valitti kuinka naapurin kakarat pitivät meteliä, koira ulvosi eikä hän saanut nukuttua. Mielessäni mietin, että Suomessa onneksi rakastamme rauhaa ja hiljaisuutta, että tämmöinen olisi varmaan jo loppunut hyvin lyhyeen. Tässä maassa "it's normal", niinkuin mulle aina sanotaan. :D
Anyway, siinä sitten herättyämme köllöteltiin sängyssä tovin. En tiedä, mistä tämä alkoi, mutta F alkoi sormen päällä mun naamaa "sivelemään", tiiättekö? Tuntui ihan siltä kuin se olisi maalannut mun naamaan jotain. :D
Mutta siinä sitten suljin silmät ja nautin. Kuinka ihanalle voikaan tuntua koskettaminen? Varsinkin, kun kasvoissa on paljon hermopäätteitä ja herkkiä kohtia. Kun siinä pidin silmiä kiinni ja annoin samalla koko kropan rentoutua, sisälleni tuli aivan mielettömän hyvä fiilis. En osaa tarkkaan edes kuvailla, mutta jotenkin näin: rauhallinen, rentoutunut, stressitön, hyväksytty, rakastettu ja rakastava olo. :)
Kun F lopetti sen ja lähti keittiöön etsimään välipalaa itselleen, jäin mä vielä sänkyyn miettimään tuota kokemusta. Siitä jäi nimittäin aikatodella wow-fiilis. Miten yksinkertainen koskettaminen (naamaa!! :D) voikaan saada niin voimakkaan tunnereaktion aikaan?
Väitän, että varsinkin me suomalaiset, koskettelemme toisiamme aivan liian vähän. Emme juurikaan edes halaile. Täällä annetaan poskisuudelmat joka kerta kun tavataan ja lähdetään. Tullaan lähelle, ihan iholle. Oli kyseessä sitten oma perheenjäsen, kaverin kaveri tai miehen veljen vaimon äiti, niin poski poskea vasten ollaan. Siitä mä diggaan tässä kulttuurissa. :)
Täällä myös toinen voi laittaa kätensä mun kädelle ilman, että haluaa sillä viestittää mitään erikoista. Esim F:n sisko usein tulee luokseni, laittaa käden olkapäälleni. Alkuun ajattelin, että hänellä on jotakin asiaa minulle ja kun kysyin, niin ei hänellä mitään asiaa ollut. Niin, eihän koskettamiselle tarvitsisikaan aina olla jotakin syytä.
Itse koen, että Suomessa lähelle tulemiseen ja koskettamiseen liittyy hyvinkin voimakkaasti hyväksymisen tunne. Sinua lähestytään ja kosketaan jos toinen osapuoli sinut on hyväksynyt. Karkeena esimerkkinä mieleeni tulee ihminen, joka on jollain tapaa erilainen. Ei häntä ihmiset kovin lähelle mene saatika halaa. Tähän syyllistyn itsekin, eli en lähde ketään sormella osoittamaan.
Espanjassa mä olenkin aina kokenut itseni hyvin hyväksytyksi ja luulenpa yhtenä syynä olevan juurikin läheisyys ja koskettaminen. Joten kyllä mä sanoisin, että tämmöstä lisää - sinne Suomeenkin! :)
Hyvää alkavaa viikkoa! :)
Täällä se alkoi rankkasateella, mutta mä nautin. Olen oikeastaan ikävöinyt kunnon sadetta ja nyt sen sain. :)
Ps. Huomenna porukat tulee reiluksi viikoksi kylään! <3
Anyway, siinä sitten herättyämme köllöteltiin sängyssä tovin. En tiedä, mistä tämä alkoi, mutta F alkoi sormen päällä mun naamaa "sivelemään", tiiättekö? Tuntui ihan siltä kuin se olisi maalannut mun naamaan jotain. :D
Mutta siinä sitten suljin silmät ja nautin. Kuinka ihanalle voikaan tuntua koskettaminen? Varsinkin, kun kasvoissa on paljon hermopäätteitä ja herkkiä kohtia. Kun siinä pidin silmiä kiinni ja annoin samalla koko kropan rentoutua, sisälleni tuli aivan mielettömän hyvä fiilis. En osaa tarkkaan edes kuvailla, mutta jotenkin näin: rauhallinen, rentoutunut, stressitön, hyväksytty, rakastettu ja rakastava olo. :)
Kun F lopetti sen ja lähti keittiöön etsimään välipalaa itselleen, jäin mä vielä sänkyyn miettimään tuota kokemusta. Siitä jäi nimittäin aikatodella wow-fiilis. Miten yksinkertainen koskettaminen (naamaa!! :D) voikaan saada niin voimakkaan tunnereaktion aikaan?
Väitän, että varsinkin me suomalaiset, koskettelemme toisiamme aivan liian vähän. Emme juurikaan edes halaile. Täällä annetaan poskisuudelmat joka kerta kun tavataan ja lähdetään. Tullaan lähelle, ihan iholle. Oli kyseessä sitten oma perheenjäsen, kaverin kaveri tai miehen veljen vaimon äiti, niin poski poskea vasten ollaan. Siitä mä diggaan tässä kulttuurissa. :)
Täällä myös toinen voi laittaa kätensä mun kädelle ilman, että haluaa sillä viestittää mitään erikoista. Esim F:n sisko usein tulee luokseni, laittaa käden olkapäälleni. Alkuun ajattelin, että hänellä on jotakin asiaa minulle ja kun kysyin, niin ei hänellä mitään asiaa ollut. Niin, eihän koskettamiselle tarvitsisikaan aina olla jotakin syytä.
Itse koen, että Suomessa lähelle tulemiseen ja koskettamiseen liittyy hyvinkin voimakkaasti hyväksymisen tunne. Sinua lähestytään ja kosketaan jos toinen osapuoli sinut on hyväksynyt. Karkeena esimerkkinä mieleeni tulee ihminen, joka on jollain tapaa erilainen. Ei häntä ihmiset kovin lähelle mene saatika halaa. Tähän syyllistyn itsekin, eli en lähde ketään sormella osoittamaan.
Espanjassa mä olenkin aina kokenut itseni hyvin hyväksytyksi ja luulenpa yhtenä syynä olevan juurikin läheisyys ja koskettaminen. Joten kyllä mä sanoisin, että tämmöstä lisää - sinne Suomeenkin! :)
Hyvää alkavaa viikkoa! :)
Täällä se alkoi rankkasateella, mutta mä nautin. Olen oikeastaan ikävöinyt kunnon sadetta ja nyt sen sain. :)
 |
| Luca totesi, että hän ei ui. Oli käännyttävä takaisin. :D |
Ps. Huomenna porukat tulee reiluksi viikoksi kylään! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti