Luurit korville, hyvä musiikki ja reipas kävely. Mä niin rakastan tuota komboa.
Viime lokakuisen sairaalareissun jälkeen syömiset ja ruokahalu romahtivat sairastumisen myötä, joskaan ne eivät olleet mitkään erikoiset ikinä Espanjassa asuessani. Ennen muuttoani Suomeen liikunta jäi, sillä aliravitsemus sai nivelet ja lihakset todella ärtyneiksi ja kipeiksi samantein. Tietysti energiaakaan ei ollut.
Olen muutaman viikon ajan käynyt reippailla kävelylenkeillä ja näin alottanut kevyesti paluuta liikunnan pariin. Lenkit ovat kestoltaan yleensä 1-2 tunnin mittaisia ja joinakin päivinä menee parikin lenkkiä. Tykkään myös juosta, mutta mulle se ei ole yhtä nautillinen, stressiä helpottava treeni kuin mitä kävely on.
Kävelylenkit ovat mulle liikunnan lisäksi tärkein stressinpoistaja ja mielen nollaaja. Rakastan kuunnella musiikkia lenkkien aikana ja uppoutua omaan maailmaani, se on mulle sielun hoitoa. Tunneherkkyyden (HSP) jälkeen opin ymmärtämään lenkkien olevan mulle lääke kaiken ympäristön tuottamiin ärsykkeisiin; ihmishälinä, kiire, työ, sosialisointi yms. Tästä syystä mulle lenkit, niin kävely- kuin juoksulenkitkin, ovat yksilölajeja. Olen antanut itselleni luvan myöntää kammoavani ajatusta, että pitäisi lenkkeillä toisen kanssa. Voin lähteä lenkille kaverin kanssa tuloksien parantamisen, kilpailuhenkisyyden tms. takia, mutta mieltäni se ei palvele. Näin se vain on.
Lenkkeilyn palaaminen elämääni on myös näkynyt ruokahaluni palautumisena. Syön säännöllisesti (enemmän kuin 2-3pvän ajan) ensi kerran lähes kahteen vuoteen. Ja ylipäänsä syön. Espanjassa syömiseni menivät perse edellä puuhun eikä henkiset ongelmat todellakaan helpottaneet asiaa.
Päivärytmini on myös palautumassa pikkuhiljaa ennalleen. Iltalenkin jälkeen käyn suihkussa ja syön iltaruoan, jonka jälkeen voi hetken TVn ääressä odotella Nukkumatin tuloa. Ennen puolta yötä olen jo nukkumassa ja aamulla 7-8 aikaan hereillä. Unenlaatu on parantunut huomattavasti ja olen pirteämpi kuin pitkiin aikoihin, vaikka palasinkin pimeään Suomeen. :D
Liikunnan aloittaminen on myös auttanut tupakan lopettamisessa. Kun välillä on ottanut päähän niin että tukassa tuntuu, on ollut helpottavaa päästä nykimään se raivo ulos lenkkipoluille. Lisäksi kun huomaa fysiologiset muutokset, kunto kohoaa ja ei hengästy, on se kannustin olla polttamatta. :)
Voisin siis sanoa henkisen ja fyysisen toipumisen ottaneen suuren edistysaskeleen aloittaessani taas lenkkeilyn. Tästä jatketaan hiljallee omaan tahtiin eteenpäin. Perusasiat kuntoon ensin eli ruokailut ja lepo liikunnan ohella kohdilleen. Se tämä ole rakettitiedettä. :)
Liikunnan aloitus on monelle pakkopullaa sekä vastenmielistä ja sitä kautta stressaavaa, jonka takia liikunnan aloittaminen aina joko lykkääntyy tai tyssää hyvin nopeaan. Mä jo aikaisemmin mainitsin siitä, että miksi ihmisen täytyy tämän päivän suoritusyhteiskunnassa tuottaa itselleen vielä enemmän paineita suorittaa. Se vain lisää stressiä eikä liikunnan pitäisi olla sellaista - päinvastoin.
Jokaisen meidän tulisi valita mieleinen liikuntamuoto ja panostaa siihen. Aikaisempien vuosien elämänmuutosprojektista voin sanoa, että kun kunto kohoaa ja elämäntavat alkavat paranemaan, tulee halua liikkua enemmän ja itseluottamusta kokeilla uusia juttuja. Ja kukaan ei ole seppä syntyessään, se pitää muistaa. :)
Hyvää keskiviikkoiltaa! :)
Ps. 18 päivää ilman tupakkaa! :)
Kävelylenkit ovat mulle liikunnan lisäksi tärkein stressinpoistaja ja mielen nollaaja. Rakastan kuunnella musiikkia lenkkien aikana ja uppoutua omaan maailmaani, se on mulle sielun hoitoa. Tunneherkkyyden (HSP) jälkeen opin ymmärtämään lenkkien olevan mulle lääke kaiken ympäristön tuottamiin ärsykkeisiin; ihmishälinä, kiire, työ, sosialisointi yms. Tästä syystä mulle lenkit, niin kävely- kuin juoksulenkitkin, ovat yksilölajeja. Olen antanut itselleni luvan myöntää kammoavani ajatusta, että pitäisi lenkkeillä toisen kanssa. Voin lähteä lenkille kaverin kanssa tuloksien parantamisen, kilpailuhenkisyyden tms. takia, mutta mieltäni se ei palvele. Näin se vain on.
 |
| Tämä poika ei sitten digaa kameroista. Pää kääntyy samantien pois. :D |
Lenkkeilyn palaaminen elämääni on myös näkynyt ruokahaluni palautumisena. Syön säännöllisesti (enemmän kuin 2-3pvän ajan) ensi kerran lähes kahteen vuoteen. Ja ylipäänsä syön. Espanjassa syömiseni menivät perse edellä puuhun eikä henkiset ongelmat todellakaan helpottaneet asiaa.
Päivärytmini on myös palautumassa pikkuhiljaa ennalleen. Iltalenkin jälkeen käyn suihkussa ja syön iltaruoan, jonka jälkeen voi hetken TVn ääressä odotella Nukkumatin tuloa. Ennen puolta yötä olen jo nukkumassa ja aamulla 7-8 aikaan hereillä. Unenlaatu on parantunut huomattavasti ja olen pirteämpi kuin pitkiin aikoihin, vaikka palasinkin pimeään Suomeen. :D
Liikunnan aloittaminen on myös auttanut tupakan lopettamisessa. Kun välillä on ottanut päähän niin että tukassa tuntuu, on ollut helpottavaa päästä nykimään se raivo ulos lenkkipoluille. Lisäksi kun huomaa fysiologiset muutokset, kunto kohoaa ja ei hengästy, on se kannustin olla polttamatta. :)
Voisin siis sanoa henkisen ja fyysisen toipumisen ottaneen suuren edistysaskeleen aloittaessani taas lenkkeilyn. Tästä jatketaan hiljallee omaan tahtiin eteenpäin. Perusasiat kuntoon ensin eli ruokailut ja lepo liikunnan ohella kohdilleen. Se tämä ole rakettitiedettä. :)
 |
| Lähimetsän lenkkipolku. Täällä otan luurit pois korvilta ja kuuntelen luonnon ääniä. <3 |
Liikunnan aloitus on monelle pakkopullaa sekä vastenmielistä ja sitä kautta stressaavaa, jonka takia liikunnan aloittaminen aina joko lykkääntyy tai tyssää hyvin nopeaan. Mä jo aikaisemmin mainitsin siitä, että miksi ihmisen täytyy tämän päivän suoritusyhteiskunnassa tuottaa itselleen vielä enemmän paineita suorittaa. Se vain lisää stressiä eikä liikunnan pitäisi olla sellaista - päinvastoin.
Jokaisen meidän tulisi valita mieleinen liikuntamuoto ja panostaa siihen. Aikaisempien vuosien elämänmuutosprojektista voin sanoa, että kun kunto kohoaa ja elämäntavat alkavat paranemaan, tulee halua liikkua enemmän ja itseluottamusta kokeilla uusia juttuja. Ja kukaan ei ole seppä syntyessään, se pitää muistaa. :)
Hyvää keskiviikkoiltaa! :)
Ps. 18 päivää ilman tupakkaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti