Olen viettänyt elämäni ensimmäistä tipatonta tammikuuta. Mulle tämä ei oikeastaan tunnu miltää haasteelta, sillä ei mielikään kyllä ole tehnyt alkoholia, juhlimista tms. vaan elellä rutiinien mukaista seesteistä elämää. Ja ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin se tuntuu mielettömän hyvälle. Ehkä siinä se juju piileekin, ettei tipaton tunnu edes haasteelta. :)
Tupakan poltto on mulle jo pidempään ollut sellainen juttu, että olen sitä polttanut vain jos pipoa alkaa kiristää tai alkoholin kanssa. Seurassa, missä toinen polttaa, pystyn olla polttamatta jossei itsellä ole tarvetta. Kahvin tai ruoan jälkeen en tarvitse tupakkia. Mutta auta armias, kun kuningas alkoholi tulee kuvioihin… siinä on mun heikko kohta.
Tänä alkaneena vuonna laitoin tavoitteeksi tupakan polton lopettamisen. Se on lähtenytkin erinomaisesta käyntiin, sillä juuri tuli kaksi viikkoa polttamatta. Lopetus oli todella spontaani; uuden vuoden juhlinnan jälkeen ei tehnyt edes mieli polttaa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Monta heikkoa hetkeä on tullut, kun on ottanut päähän niin vietävästi. Niin paljon, että tekisi mieli haljeta kahtia. Selvitäkseni otin psykoterapian avut jälleen käyttöön; harhauta mieli ja täytä tuo tupakan jättämä aukko. Olen lähtenyt lenkille, iltamyöhäsellä katsellut elokuvaa tai sarjaa, mennyt isän kanssa heittämään turhan päivästä juttua tms. Pointtina on noissa tilanteissa muuttaa sitä toimintamallia. Jos on suunnitellut jo etukäteen mitä tekee heikolla hetkellä, se helpottaa. Tämä pätee mielestäni kaikessa vierottautumisessa. Se addiktion jättämä tyhjä aukko elämässä tulee täyttää jollain. Muuten palaat aina vanhaan totuttuun tapaan takaisin.
Laitoin jäljelle jääneen puolikkaan askin kirjoituspöydän laatikkoon jemmaan pahaa hetkeä varten. Moni sanoisi, että heitä pois kiusaamasta. Itse kuitenkin päätin olla olematta itselleni niin raadollinen tämän kaiken muutoksen keskellä, että kieltäisin täysin itseltäni savukkeen, jos tosiaan niin tiukka paikka tulee. Olen ollut kuitenkin vasta kolmisen viikkoa Suomessa ja siinä muutoksessa on jo itsessään tarpeeksi sulattelua.
Mutta kai kohta voisi siitä askista eroon päästä...
Uuden vuoden jälkeen aloitin pienen sitruunavesi-kuurin puhdistamaan maksaa ja suolistoa, antamaan potkua taistelussa flunssaa vastaan ja monen muun hyödyn takia. Näin parin viikon käytön jälkeen voin sanoa ainakin lihaskramppien helpottaneet, flunssa ja limaisuus tosiaan helpottivat ja C-vitamiini varmaan vaikuttaa sillä olen hiukan pirteempikin ollut. :) En tiedä onko jopa helpottanut tuon tupakan lopettamisen kanssa?
Ps. Tohon polttamisen lopettamiseen lisättävä, että viime yönä näin unta, että poltin yhden tupakan. Heräsin sitten hiestä märkänä ja mielettömän kiukkusena. :D
Tupakan poltto on mulle jo pidempään ollut sellainen juttu, että olen sitä polttanut vain jos pipoa alkaa kiristää tai alkoholin kanssa. Seurassa, missä toinen polttaa, pystyn olla polttamatta jossei itsellä ole tarvetta. Kahvin tai ruoan jälkeen en tarvitse tupakkia. Mutta auta armias, kun kuningas alkoholi tulee kuvioihin… siinä on mun heikko kohta.
Tänä alkaneena vuonna laitoin tavoitteeksi tupakan polton lopettamisen. Se on lähtenytkin erinomaisesta käyntiin, sillä juuri tuli kaksi viikkoa polttamatta. Lopetus oli todella spontaani; uuden vuoden juhlinnan jälkeen ei tehnyt edes mieli polttaa ja siitä se ajatus sitten lähti.
Monta heikkoa hetkeä on tullut, kun on ottanut päähän niin vietävästi. Niin paljon, että tekisi mieli haljeta kahtia. Selvitäkseni otin psykoterapian avut jälleen käyttöön; harhauta mieli ja täytä tuo tupakan jättämä aukko. Olen lähtenyt lenkille, iltamyöhäsellä katsellut elokuvaa tai sarjaa, mennyt isän kanssa heittämään turhan päivästä juttua tms. Pointtina on noissa tilanteissa muuttaa sitä toimintamallia. Jos on suunnitellut jo etukäteen mitä tekee heikolla hetkellä, se helpottaa. Tämä pätee mielestäni kaikessa vierottautumisessa. Se addiktion jättämä tyhjä aukko elämässä tulee täyttää jollain. Muuten palaat aina vanhaan totuttuun tapaan takaisin.
Laitoin jäljelle jääneen puolikkaan askin kirjoituspöydän laatikkoon jemmaan pahaa hetkeä varten. Moni sanoisi, että heitä pois kiusaamasta. Itse kuitenkin päätin olla olematta itselleni niin raadollinen tämän kaiken muutoksen keskellä, että kieltäisin täysin itseltäni savukkeen, jos tosiaan niin tiukka paikka tulee. Olen ollut kuitenkin vasta kolmisen viikkoa Suomessa ja siinä muutoksessa on jo itsessään tarpeeksi sulattelua.
Mutta kai kohta voisi siitä askista eroon päästä...
 |
| Kati18v. :D © Kikka Siivonen |
Uuden vuoden jälkeen aloitin pienen sitruunavesi-kuurin puhdistamaan maksaa ja suolistoa, antamaan potkua taistelussa flunssaa vastaan ja monen muun hyödyn takia. Näin parin viikon käytön jälkeen voin sanoa ainakin lihaskramppien helpottaneet, flunssa ja limaisuus tosiaan helpottivat ja C-vitamiini varmaan vaikuttaa sillä olen hiukan pirteempikin ollut. :) En tiedä onko jopa helpottanut tuon tupakan lopettamisen kanssa?
Uutena vuotena en tehnyt lupauksia. Mulle lupaaminen tarkoittaa sitä, että asia myös toteutuu. Tällöin uuden vuoden lupaukset ovat kauhean ehdottomia. Joko pidän lupauksen tai en. Lupaukset tuovat stressiä ja velvollisuuden tunnetta. En pidä siitä, että tässä suorittavassa yhteiskunnassa tekisimme itse itsellemme lisää velvotteita, lupauksia tms. taakkaa vaan päästäisimme itsemme helpommalla ja loisimme lupauksien sijaan tavoitteita.
Muutamia tavoitteita vuodelle 2017:
- elämäntavat kuntoon: tupakan polton lopettaminen (yli 2vk polttamatta! Jesh!), terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta
- paluu vanhojen harrastusten pariin: juoksu (puolimaratonin ja jokin lyhyt matka, esim. 10km), kuntosali, piirtäminen ja maalaaminen
- panostaa luontomatkailuun myös kotimaassa: meillä on 19 luonnonpuistoa ja 39 kansallispuistoa. Nähtävää siis riittää ihan kotimaassakin! :) <3
- harjoitella valokuvaamista:
- aloittaa uuden harrastuksen: nyrkkeily ja seinäkiipeily kiinnostaisivat. Tuossa jälkimmäisessä kiinnostaa se itsensä likoonlaittaminen korkeanpaikan kammon takia. :D
- nähdä maailmaa: reissata tänäkin vuonna, meinaan alkaa tekemään reissuja enemmän yksin.
Reilun viikon ajan olen päässyt käymää kävelylenkillä, kun flunssa helpotti. Päivittäin olen ulkoillut 1-3 h eikä sää ole ollut esteenä kertaakaan, se on vain asenne- ja varustekysymys. ;) Tänään menemme äitini kaa kuntosalille ja vesijuoksemaan* pitkästä aikaa. Tästä se taas lähtee! Mä en ole muuta kuin valmis! :)
(*se, joka sanoo vesijuoksun olevan mummojen juttu, ei tiedä mistä puhuu. Sopii mainiosti mm. selkä- ja nivelkipuisille. Sekä tietty sopii hyvin, jos uimataito ei ole niin hallussa niinkun allekirjottaneella. ;) )
- harjoitella valokuvaamista:
- aloittaa uuden harrastuksen: nyrkkeily ja seinäkiipeily kiinnostaisivat. Tuossa jälkimmäisessä kiinnostaa se itsensä likoonlaittaminen korkeanpaikan kammon takia. :D
- nähdä maailmaa: reissata tänäkin vuonna, meinaan alkaa tekemään reissuja enemmän yksin.
Reilun viikon ajan olen päässyt käymää kävelylenkillä, kun flunssa helpotti. Päivittäin olen ulkoillut 1-3 h eikä sää ole ollut esteenä kertaakaan, se on vain asenne- ja varustekysymys. ;) Tänään menemme äitini kaa kuntosalille ja vesijuoksemaan* pitkästä aikaa. Tästä se taas lähtee! Mä en ole muuta kuin valmis! :)
(*se, joka sanoo vesijuoksun olevan mummojen juttu, ei tiedä mistä puhuu. Sopii mainiosti mm. selkä- ja nivelkipuisille. Sekä tietty sopii hyvin, jos uimataito ei ole niin hallussa niinkun allekirjottaneella. ;) )
Hyvää alkanutta viikkoa! :)
Ps. Tohon polttamisen lopettamiseen lisättävä, että viime yönä näin unta, että poltin yhden tupakan. Heräsin sitten hiestä märkänä ja mielettömän kiukkusena. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti