ONNELLISUUS ON TÄSSÄ JA NYT

(Löysin isän koneelta vanhoja kuvia, joita nyt laitan tähän postaukseen vähän piristämään mustaa tekstiä. :D)

Mikä tekee sut onnelliseksi juuri nyt? Mistä asioista olet kiitollinen tänään?

Suomi ja maailma ovat kriisissä ja ihmiset voivat pahoin. Ihmiset, etenkin vähäosaiset, laitetaan nurkkaan ja pienellä pitäisi tulla toimeen. Vaikka elämän ei kuulukaan olla ruusuilla tanssimista, on meillä silti paljon aihetta olla kiitollisia ja onnellisia.

Kulttuurimme ja yhteiskuntamme on hyvin suorittavaista tyyppiä ja maalliselle mammonalle annamme suuren arvon sekä itse koen, että jossain määrin määritämme ihmisen näiden perusteella. Esim. onko köyhyysrajan alapuolella elävä, keskituloinen vaiko onko sitä rahaa enemmänkin. Tai kouluttamaton, amis vai korkeasti koulutettu.

Espanjassa asuessani arkeni oli suorittamista, mutta sain myös jaksamista ja henkistä pääomaa usein koetuista onnenhetkistä vapaa-ajalla; vapaapäivät rannoilla, hyvä ruoka ja tapaskiertueet ystävän kanssa, feria-juhlat, vaellusreissut, matkustelu, vuoren valloitus... Ne pienet ja isot onnen hetket. <3 Näiden avulla jaksoin taistella masennusta, ahdistuneisuutta ym. vastaan puolentoista vuoden ajan.

Kuvan lähde

Onnellisuus ei ole saavutus vaan tunne, jonka ei pitäisi perustua materiaan, sosiaali-ekonomiseen asemaan tms. vaan jokainen meistä voi etsiä omista elämistämme asioita, joista olla onnellinen. Fakta on toki se, että tarvitsemme myös tiettyjen tarpeidemme täyttymisen (toimeentulo, asunto, jne.). Aina kuitenkin voisimme miettiä mitä meillä ei ole, murehtia niitä ja unohtaa ne asiat, joita meillä jo on. Tällöin antaisimme onnemme lipua sormien välistä hukkaan. Asenteella on siis väliä. Negatiivisella asenteella harvoin saavutetaan positiivisia tuloksia. Jos ei voi muuttaa ongelmaa/asiaa, asennetta voi aina muuttaa.

Ei se onni tule havittelemalla tai "sitten kun..."-asenteella. On toki totta, ettei kaikkea voi toteuttaa silloin, kun itse tahtoisi. Esim. ei Thaimaan reissulle lähdetä ennen kuin töistä saa lomaa ja reissurahat on tienattu. Mutta entäs jos sitä "sitten, kun"-päivää ei jostain syystä tulekaan? Ainoa varma asia elämässämme on tämä hetki. Siksi pitäisi muistaa elää täysillä joka päivä ja joka hetki.

“Success is getting what you want, happiness is wanting what you get” ― W.P. Kinsella

Pakkasin urheilukassin ja lähdin Tampereelle asumaan, en ollut vielä 19 täyttänyt. Duunipaikka irtosi Särkänniemestä. Silloin se oli hyvä idea. Enkä kyllä kadu vaikkei mennykään niinkuin Strömsössä. :)

Sen sijaan, että keskittyisimme siihen, mitä oikeasti elämältä haluamme ja tehtäisiin valintoja itsellemme, keskitymme suorittamiseen ja lykkäämme onnellisuuttamme "sitten, kun..."-ajankohtaan. Elämämme ja onnemme on kuitenkin jokaisen omalla vastuulla. Elämän arvojen ja valintojen priorisointi sekä turhista asioista "siivoaminen" hahmottaa, mitä haluamme ja tarvitsemme. Mitä ilman pärjäämme ja mitä muuta voimme sen tilalle saada?

Espanjassa palkkani eteen sain tehdä töitä ja välillä tilit olivat pieniä (pienimmillään n. 650-700€/kk) ja sillä oli pärjättävä. Katto pään päälle, sähkö, puhelin/nettiliittymät, ruoka, terapia,...
Halusin shoppailla, ostaa uuden puhelimen, kuluttaa rahaa, mutta talouteni ei antanut myöden. Ajan kanssa opettelin priorisoimaan ja miettimään mikä on mulle tärkeää. Edellä mainitulta listalta löytyvät aikalailla ne tärkeimmät tarpeeni.

Nähtyäni uudet, hienot kengät kaupassa päätin vain ihastella niitä, mutta jäivät kaupan hyllylle. Jäivät sinne, koska ne kengät eivät olisi minua tehnyt niin onnelliseksi kuin esim. reissu Cadiziin, mitä varten nuo kenkärahat säästin. IPhone 5 alkoi käydä vanhaksi, mutta päätin pitää sen niin kauan kuin se jaksoi minua palvella (btw, tänään pääsi eläkkeelle 3,5v vanhana) ja säästin ne rahat reissuihin.

Minulla on vähän, mutta olen myös nähnyt ja kokenut, toteuttanut unelmiani, tuntenut iloa ja onnellisuutta niistä hetkistä, jolloin elämä antoi minulle sitruunoiden sijasta mansikoita. :)

En väitä olevani mikään ekspertti näissä hommissa, mutta yritän opetella tämmöiseen ajattelumaailmaan. Jälleen yksi psykoterapian hedelmä. :)

Kati juuri täyttänyt 18 vuotta ja saanut ajokortin. Se tarkotti siis, että kuskina Norjan reissulla. ;) 

Lyhyt tukka ja 11cm korot. Näky mitä ei ihan jokainen ole nähnyt. :D
Vuodeksi veikkaisin 2010. 

Mistä mä olen onnellinen ja kiitollinen tänään: 

- Tällä hetkellä kärsimäni räkätauti ei ole onneksi influenssaa, jota moni muu potee kunnolla sängynpohjalla tai jopa sairaalavuoteella.

- Vajaan 2 viikon aikana on aurinkoisia päiviä ollut enemmän kuin pilvisiä. Sain siis pehmeän laskun Espanjasta, vaikkakin päivät onkin todella lyhyitä (n. 5-6h?).

- Vietin juuri yhden parhaimmista uusista vuosista kahden hyvän ystäväni kanssa. Viime viikolla tapasin pitkästä aikaan jenkkiystäväni, edelliskerrasta on vierähtänyt 3,5 vuotta. Lähiaikoina tapaan ystäväni, joka lokakuussa synnytti bätmänille kaverin. :D <3

- Olen lähellä siskoani, voin käytännössä tavata häntä koska vain. Tänäänkin haettiin hänet Loppiaisen viettoon. <3

- Suomalainen ruoka ja etenkin maito, sinua on ollut ikävä <3 Espanjassa en juonut maitoa käytännössä lainkaan, koska se on todella pahaa mun mielestä. Kahvin joukkoon lorautin soijamaitoa.

- Kohta pääsen "oikeisiin" töihin, kunhan paperiasiat ym. saan kuntoon. Olen kaivannut työtäni Suomessa. Espanjassa se oli niin erilaista. Myös Suomen byrokratia ainakin omassa asiassani osottautui positiiviseksi yllätykseksi. :)

- Suomen talvi ja pakkaset sekä luonto. Pakkanen ei ole ongelma oikeilla varusteilla sekä liikkeessä pysyminen helpottaa kummasti.

- Karvakorvani nukkuu vieressäni joka yö. Espanjassa olin puoli vuotta ilman Lucaa ja mä olin niin heitteillä. Tuona aikana muistin tuon (terapia)koirani merkityksen elämässäni, muussakin mielessä kuin vain karvakaverina. <3

- Suomi: meillä on vielä kuitenkin hieno maa, vaikka suunta on alaspäin. Ken toista väittää, saisi lähteä Tallinnaa kauemmaksi katselemaan maailmanmenoa. Things could be worse, believe me.

- Kuudes päivä ilman tupakkaa! Ja oikeastaan puoliksi vahingossa. Ei ole tehnyt mieli tupakkaa, niin en ole polttanutkaan. :)

- Syksyn sairastelun jälkeen ensimmäisen kerran ruoka on alkanut maistumaan kunnolla. Vihdoin.

Lapsuuden maisema. Elettiin kuin elo pellossa, mutta vapaus tarkoitti myös vastuuta. Se opittiin jo nuorena.
Täällä oli hyvä kasvaa. :)

Muistakaamme olla joka päivä olla kiitollinen siitä, mitä meillä on. Jossei mistään muusta, niin elämästä. Kaikille ei suoda elinpäiviä näinkään pitkälle.

Hyvää Loppiaisehtoota!! :) 

Ps. Mulla on uusi puhelin. Ensimmäinen Android-puhelimeni ja ensimmäinen Huawei. Voi ristus! Tuokaa mulle vanha kunnon Nokia 3310!! :D